Paluumatka meni hyvin. Niinkuin ounastelin, ei autossa ollut yhtään neliösenttiä vapaata tilaa.
Tässä auton toinen takaovi......
...ja tässä toinen.
Tytöilläkin oli tuollainen korotettu prinsessapeti, kaikki pehmotavara oli siellä.
Ajomatka Puolaan meni hyvin, pysähdyttiin usein, ja ajettiin satamaan check-in-pisteeseen, jossa oltiin puolen neljän maissa aamuyöllä. Hyvä ajoitus, kun check-in aukesi seitsemältä. Otettiin siinä sitten pienet tirsat. Koirat pääsi toiselle kävelylle ja sitten jo päästiinkin tsekkautumaan sisään. Itse laiva oli ihan eri paikassa, onneksi löytyi vaikka kyltitys oli aika surkeaa. Pistin auton parkkiin ja jaloitin taas tyttöjä ja istuskeltiin katsomassa kun laiva tuli satamaan ja purki lastia. Satamapoliisi ajeli ympärillä, mutta ei ollut meistä kiinnostunut. Sen sijaan bulgarialainen seurue joutui lähemmän tarkastelun kohteeksi.
Ankea satama. Kun tarkasti kastoo, näkee kun laiva peruuttaa laituriin.
Laivalla päästiin hyttiin, pesulle ja aamiaiselle, ja sitten otettiinkin tirsat. Samanlainen laiva oli kuin tullessa, sisaralus, mutta koiravessa oli hienompi, lankonkeineen kaikkineen.
Hienoin näkemäni koiravessa laivalla!
Seuraavana aamuna saavuttiin Vuosaareen. Tullimies oli seuraamassa laivasta tulevia matkustajia. Piruuttani pysähdyin ja tarjosin koirien papereita. Kintaallahan hän viittasi ja iloisesti kertoi, ettei näitä ole enää vuosiin katsottu! Pitäisiköhän kuitenkin?? kysyy nimim. madotukset kunnossa.
Borta bra men hemma best. Näin se vaan menee. Ihana oli tulla kotiin! Ihana naapurini oli toiminut talkkarina ja posteljoonina, joten kämppä oli kunnossa ja lämmöt päällä. Tavaroiden purkamiseen meni tovi jos toinenkin, totta puhuen joululomalla sain viimeiset tavarat paikoilleen. Olihan jobi!
Suomessa vastassa oli tämä: pimeää aamulla, hämärää päivällä ja taas pimeää aikaisin iltapäivällä. Ei edes lunta valaisemassa. Ero Itävaltaan n 2 tuntia päivä pituudessa, se kyllä tuntuu.
Nyt on jo uutta vuotta menty pitkälle. Suomeenkin on saapunut talvi, kinokset ovat korkeat. Talvi on kuulema Innsbruckissakin, sitä pääsen ensi viikolla katsomaan neljän päivän ajan. Tältä näyttää talvi 2012 Tuusulassa, helmikuun lopulla.
Tässä mustien tyttöjen reissusaalis.
Ja tässä minun keräyskohteeni eli itävaltalaiset kakkapussit - punainen taitaakin olla Saksan puolelta.
Blogi vaikenee nyt, ainakin tämän teeman osalta. Katsotaan jatkossa josko meidän elämässä tapahtuisi jotain kirjoittamisen arvoista, joka voisi blogin otsikon alle sopia.
Kiitos ja näkemiin!
