Maaliskuu on mennyt hurahtanut kuin siivillä. Ihania kevätpäiviä, kun aurinko lämmittää ja sulattaa kinoksia ja yöllä taas pakastaa.

Kuun aluksi suunnattiin Kirsin kanssa Ruotsiin näytelmään. Nelijalkaisia oli mukana Freja ja Masa sekä terrieristit Klapi, Alice ja Emma. Turussa hypättiin laivaan, vaihteeksi Siljaan, kun kilpailijan puolella uusi laiva Grace oli saanut risteilyturistit runsain määrin liikkeelle eli paatti oli täynnä. Oli kyllä hilkulla, että ehditäänkö koko laivaan, sillä 3-kehällä oli sattunut kolari, joka tukki koko tien moneksi tunniksi ja heijasteli sitten 1-kehälle ja Turun tielle. Onneksi kuulin radiosta tiedotteen kolarista, muutenhan me oltais posotettu kolmosta ja sielläpä olisi istuttu ja kiroiltu.

Näyttely oli Strängnäsissä mukavan lähellä Tukholmaa, vain 90 km joten sinnehän ajoi joutuisasti. Paikkana oli halli, joka ei ihan tuoreelta näyttänyt, ja myöhemmin kuultiinkin, että hallin olivat rakentaneet jehovat jotain isoa kokousta varten. Tämä näyttely oli pitkään aikaan ensimmäinen tapahtuma hallissa. Hotelli oli superkätevästi hallin vieressä. Se oli ns event-hotelli eli käytössä vain kun hallissa on tapahtumia - edellisen kerran oli ollut käytössä 3 vuotta sitten! Hiukan käyttämättömän tunkkainen se oli, mutta ihan kelpo majoitus, huone oli reilunkokoinen. Ja se sijainti!

Ensimmäisenä päivänä meillä oli kehässä terrieristit. Minäkin jouduin Alicen kanssa kehään, mutta sitähän oli mukava esittää kun se on reipas ja iloinen, oikea show girl. Ällitälli olikin sitten PN2, sai vacan ja ennenkaikkea sertin, joten valionarvokin tuli. Tuomarin mukaan olisi voittanut, jos olisi ollut hieman paremmassa karvassa. Emmakin sai vara-sertin. Sitten tuli Klapsun vuoro, ja niinhän siinä kävi, että sieltäkin tuli vaca ja serti! Ekan päivän saldo oli kaksi valiota Kirsille.

Illalla käytiin Strängnäsin keskustassa, ja kun kohdalle sattui mukavan näköinen pizzeria, napattiin pizzat mukaan ja siirryttiin hotelliin. Ilta meni pizzaa syöden ja Melodifestivalia eli Ruotsin euroviisuja katsellen, eikä sitä untakaan kauan tarvinnut houkutella.

Aamulla oli mukavan helppoa kävellä tien toiselle puolelle näyttelyyn. Oli Masan ja Frejan vuoro kehään. Molemmat saivat ERIn ja hyvän (siis oikeat) arvostelut. Masa ei sijoittunut, Freja oli luokassaan 4:s ilman ck:ta. Kehän jälkeen vähän shoppailtiin, vaikka ei ollut mitenkään kaksinen tarjonta, ja sitten pitikin jo ajella Tukholmaan ja laivaan.

Osoite oli mitä mainioin :)

 Vasemmalla halli, oikealla matalampi rakennus hotelli.

 Näkymä huoneen ikkunasta järven yli Strängnäsin keskustaan

Tuskin oli reissusta toivuttu, kun jo piti nokka kääntää kohti Mäntän talvinomea, joka tänä vuonna oli Vilppulassa. Ihan superaikainen herätys ei ollut, kun oltiin sovittu, että ollaan aamupäivän viimeinen pari ja sitten talkoissa loppupäivä.

Freja starttasi siis ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa, harjoitusmielessä tulevia avo-luokan wt-kokeita varten. Tehtävät olivat seuraavat, suoritettiin osittain parityönä. Toinen parista meni rastille ensimmäisenä ja teki ohjaustehtävän. Sitten kutsuttiin toinen koirakko tekemään sama tehtävä. Matka oli lyhyt, ja polku hyvin tallattu. Alueella oli kuulema useampi dummy, ja se hiukan näkyi Frejassa, että hetken katseli niitä, mutta lähti palauttamaan. Mennessä vahvistin eteen-käskyä kun Freja hiukan hidasti ojan kohdalla - ehkä oli turhaa. Tästä tuli 10-.

Ohjauksen jälkeen siirtyi vuoro ensimmäiselle koirakolle, ja toinen sai odottaa auton takana, lähinnä ettei koira nähnyt heittoja. Tehtävä oli kaksoismarkkeeraus, joiden välissä meni jonkun aikaa kun heittäjä siirtyi. Heittäjä oli mäennyppylän päällä ja heitot tuliva hiukan nyppylän taakse. Freja pysyi rauhallisena odottamassa toisen koirakon suoritusta, ja katseli rauhassa molemmat omat heitot. En määrännyt kumpaa dummyä pitää hakea, vaan annoin koiran päättää. Freja lähti määrätietoisesti ensiksi heitetylle ja sai sen kohtuu nopeasti ylös. Muisti hyvin kakkosheiton, ja sekin nousi suht nopeasti ylös, vaikka paikka oli hiukan vaikeampi kuin ekalla. Pisteitä 7, koska taas kerran pissi palautusmatkalla ja hiukan viivytteli toisessa palautuksessa.

Tämän jälkeen siirryttiin parin kanssa hakutehtävän odotusalueelle, ja päästiinkin melkein heti suorittamaan. Hakualue oli molemmin puolin tietä. Koirat lähetettiin yhtäaikaa hakuun, kumpikin omalle puolelleen, ja kun dummy tuli kotiin, jäätiin odottamaan toisen koiran palautusta, jonka jälkeen vaihdettiin puolta. Frejalla kesti hiukan ensimmäisen dummyn löytyminen, mutta sitten olikin tehokas, ja löysi molemmilta puolilta vaaditut 2 dummya annetun 10 minuutin ajan puitteissa. Moitetta tuli lievästä levottomuudesta passissa, mutta pisteitä 9. Molemmilta tuomareilta yhteistyöstä 7,5, joten yhteispisteet 33,25, jolla heltisi 9/20 sija. Pisteet muuten tasan samat kuin vuosi sitten, silloin tosin alokkaassa.

Freja oli myös mukana Ei hajuakaan -joukkueessa, joka sijoittui sijalle 8/35.

Talvinomen jälkeen suunnistettiin toiseen talvinometapahtumaan, flattien kevättreffeille "ulkomaille Uuraisille". Paikka oli muinaisesta kesäleiristä tuttu ajokoiramiesten Oikari. Kämppäkaverina oli Baabu, joten meillä oli yhteensä 6 koiraa kämpässä. Onneksi ei oltu enää laitettu ketään muuta samaan huoneeseen, niin että tilaa oli ruhtinaallisesti tälle laumalle, eikä ketään tarvinnut häkittää, pikkuiset olivat pentuaitauksessa.

Arvoin aamulla ryhmävalintaa ja menin loppujen lopuksi alo-ryhmään, jota veti ennalta tuntematon labbis-kaveri Pohjanmaalta. Toinen mahdollisuus olisi ollut avo-ryhmä, jonka kouluttajan ennalta tiesin hyväksi. Avo-ryhmä kouluttautui luennoilla, olivat maastossa vain lauantai-iltapäivän. Sikäli hyvä ryhmävalinta, että maastossa oltiin puolitoista päivää. Mukavat koulutukset, ryhmän koirissa jonkun verran tasoeroa, osalta koirista olisi voinut vaatia enemmänkin. Mitään totaalisen uutta ei tullut, mutta hyviä variaatioita omiin treeneihin. Sehän tuppaa olemaan ohjaajan ongelma, että ei keksi vaihtelua tarpeeksi.

Säät suosivat, molempina päivinä ihana auringonpaiste, pieni pohjatuulikaan ei haitannut. Ohessa näkyy treenipaikka, tämä kuva on otettu illalla, joten sitä aurinkoa ei näy. Ja kuvassa koko kuuden kopla!

Lauantain ohjelmaan treffeillä kuului yhdistyksen kokous, jonka alkajaisiksi jaettiin kiertopalkinnot. Täytyy tätä nyt hehkuttaa kun ihan heti ei ehkä mitään kiertistä voiteta :)

Freja WT-tulokas 2012



Palkinto on hieno villisika-lasituoppi, mutta puhelimella ei tule siitä kunnon kuvaa.

Kuukausi on miltei lopussa, ja tätä kirjoittelen Riian-matkan pakkailujen lomalla. Musta lähtee taas reissuun! Tästä lähtee myös loma-loma-loma-loma-oma-oma-ma-ma-aaaaa!

PS. Loman alkajaisiksi tein ilmot keväät ensimmäisiin wt-kokeisiin. Ans kattoo kuin meidän käy avossa!

Pukkaa pukkaa

Tammikuu on taakse jätetty. Turussa pyörähdettiin inttinäyttelyssä Tanjan ja Urhon sekä Baabun ja Napin matkassa. Mukava päivä, tuloksena ERI, mikä tietysti oli parannusta edelliseen. Baabu esitti Frejan.

Kuva Markku Kastepohja

Viimekesäisen Venäjän-matkan lopulliset tuliaiset putkahtivat postilaatikkoon: RU MVA ja RKFV.

Helmikuun alussa pyörähdettiin Tallinnan kv:ssä, reissuseurana Jaana ja koirat sekä Baabu. Flattituomarina Bo Skalin. Homma meni yli odotusten: Freja oli PN2 ja sai vacan sekä Viron sertin. PN on jo inttivalio, joten vacasta vahvistuu cacibiksi, ja sitämyöten uutta titteliä pukkaa: C.I.B ja C.I.E ja tietysti Viron MVA. Näyttelyiden osalta vuoden tavoitteet oli sitten siinä! Putkessa on kuitenkin tulossa Ruotsin ja Latvian reissut, kv-näyttelyt molemmissa.

Treenejä on jatkettu normaaliin malliin, "vanhojen ryhmä" on kokoontunut kerran viikossa kuten jo viiden vuoden ajan. Viisvuotispäivää juhlittiin treenin ja kahvittelun merkeissä laskiaistiistaina. Treeninä muuten oli linjamarkkeeraukset. Freja teki mukavasti kolmoset, kunhan ensin sai päästettyä höyryt pihalle. Opetus: aina pitäisi ottaa se "haltuunotto" alussa. Se ei kertakaikkiaan toimi, että ottaa koiran suoraan autosta hommiin.

 

Kukkakauppaa olivat tulleet ensimmäiset pikkunarsissit. Niistä tulee keväinen olo! Treenit jatkuvat, kuten ennenkin, ehkä pitää hiukan tehoja lisätä. Maaliskuussa on tulossa ensin Ruotsin näytelmä, Mäntän talvinome, flattien kevättreffit ja vielä pääsiäisenä Latvian näytelmäreissu. Siinähän sitä sitten onkin puuhaa, ei käy aika pitkäksi.

 



Vuosi on potkaistu käyntiin

Vuosi alkoi sen verran liukkaiden kelien merkeissä, että vihdoin tein sijoituksen Icebug-kenkiin. Ensikokeilulla hyvin tuntuu pitävän. Kiva että oli vapaapäiviä, että sai päivänäöllä käydä metsässä. Työvuosi taas alkoi sopivan leppoisasti kahden päivän työviikolla.

6.1. Loppiaisena Freja kävi Caran kanssa Vantaan pelloilla treenaamassa. Ihmiset olivat kiukkuisia: hiihtäjätäti rökitti meitä ladulla kävelystä ja kieltomerkkien ignoreeraamisesta. No, ladulla ei kävelty, mutta yli mentiin, ja kieltomerkkejä ei tällä laidalla ollut; kai ne olisi pitänyt röntgen-katseella nähdä sieltä kilometrin päästä. Autot laitettiin tien laitaan, ja siitäkin tuli sanomista: olisi pitänyt ymmärtää, että yleisen tien laita on kohdalla aidan takana olevan taloyhtiön yksityistä tilaa!

Treeniksi vietiin etukäteen dameja metsäsaarekkeeseen, haettiin koirat ja motivoitiin saareke viemällä dami sinne. Sitten vuoroperään lähetettiin koirat saarekkeeseen, ja joka kerta vaihdettiin paikkaa niin että tuli reiluna puoliympyränä kierrettyä saareke. Freja oli vapaana, hyvin pysyi vaikka toinen lähti vierestä, ei tietysti ollut heittoja kiihokkeena.

7.1. Treenattiin Ritan kanssa Meiralla. Toisessa suunnassa ykkösmarkkeerauksia ja toisessa suunnassa (180 astetta) muisti. Ensin katsottiin markkeeraus, sitten otettiin linja, ja vasta sitten markkeeraus. Hyvin meni molemmat tytöt.

8.1. Treenattiin "vanhan" porukan kanssa. Frejalle tuli markkeerauksia kolmeen suuntaan, haettiin aina joku aiemmin heitetty. Meni hyvin, kun käännökset oli selkeästi 90 astetta.

11.-12.1. Perjantaina pidin viimeisen edellisvuotisen lomapäivän ja hyppäsin kultsujen mukaan matkalle Kajaanin kv-näyttelyyn. Kauas on pitkä matka, mutta yllättävän kivuttomasti matka meni kun oli juttuseuraa, ja perillä oltiin jo hyvissä ajoin.

Lauantaiaamuna suunnattiin näyttelypaikalle palloiluhalliin, joka oli juuri niin kylmä kuin etukäteen oli kerrottu. Tuomarina meillä oli Paula Heikkinen-Lehkonen, tulos EH. "Saisi olla kauttaaltaan parempi." Siinäpä se oli sanottuna. Kehän laidalla tavattiin sukulaisia, Siru ja Otto, jotka kehässä puolustivat sentään kasvattajan mainetta ja olivat ROP-veteraani ja ROP-juniori. Sirun porukoiden kanssa vielä rupateltiin mukavia pitkän aikaa. Kultaiset matkakumppanit sentään olivat PU4, PN2 cacib ja PN4 sert.

Kotimatkalle lähdettiin hyvissä ajoin, ja kahden pysähdyksen taktiikalla oltiin ihan ajoissa Mäntsälässä, jossa odottivat Doris ja auto. Doris oli vähän askarrellut...laskua odotellen.

Sunnuntaina sitten aamukävelyllä näytti, että Doris pissailee turhan usein ja pieniä plänttejä. Kokeilin uudelleen parin tunnin päästä, ja sittenpä kaivelinkin klinikan numeroa. Hyvin saatiin aika, ja näyte osoitti tulehduksen merkkejä, joten mukaan saatiin antibiootit, jotka tuntuvat alkaneen heti purra...hyvä hyvä!