Vuosi alkoi sen verran liukkaiden kelien merkeissä, että vihdoin tein sijoituksen Icebug-kenkiin. Ensikokeilulla hyvin tuntuu pitävän. Kiva että oli vapaapäiviä, että sai päivänäöllä käydä metsässä. Työvuosi taas alkoi sopivan leppoisasti kahden päivän työviikolla.
6.1. Loppiaisena Freja kävi Caran kanssa Vantaan pelloilla treenaamassa. Ihmiset olivat kiukkuisia: hiihtäjätäti rökitti meitä ladulla kävelystä ja kieltomerkkien ignoreeraamisesta. No, ladulla ei kävelty, mutta yli mentiin, ja kieltomerkkejä ei tällä laidalla ollut; kai ne olisi pitänyt röntgen-katseella nähdä sieltä kilometrin päästä. Autot laitettiin tien laitaan, ja siitäkin tuli sanomista: olisi pitänyt ymmärtää, että yleisen tien laita on kohdalla aidan takana olevan taloyhtiön yksityistä tilaa!
Treeniksi vietiin etukäteen dameja metsäsaarekkeeseen, haettiin koirat ja motivoitiin saareke viemällä dami sinne. Sitten vuoroperään lähetettiin koirat saarekkeeseen, ja joka kerta vaihdettiin paikkaa niin että tuli reiluna puoliympyränä kierrettyä saareke. Freja oli vapaana, hyvin pysyi vaikka toinen lähti vierestä, ei tietysti ollut heittoja kiihokkeena.
7.1. Treenattiin Ritan kanssa Meiralla. Toisessa suunnassa ykkösmarkkeerauksia ja toisessa suunnassa (180 astetta) muisti. Ensin katsottiin markkeeraus, sitten otettiin linja, ja vasta sitten markkeeraus. Hyvin meni molemmat tytöt.
8.1. Treenattiin "vanhan" porukan kanssa. Frejalle tuli markkeerauksia kolmeen suuntaan, haettiin aina joku aiemmin heitetty. Meni hyvin, kun käännökset oli selkeästi 90 astetta.
11.-12.1. Perjantaina pidin viimeisen edellisvuotisen lomapäivän ja hyppäsin kultsujen mukaan matkalle Kajaanin kv-näyttelyyn. Kauas on pitkä matka, mutta yllättävän kivuttomasti matka meni kun oli juttuseuraa, ja perillä oltiin jo hyvissä ajoin.
Lauantaiaamuna suunnattiin näyttelypaikalle palloiluhalliin, joka oli juuri niin kylmä kuin etukäteen oli kerrottu. Tuomarina meillä oli Paula Heikkinen-Lehkonen, tulos EH. "Saisi olla kauttaaltaan parempi." Siinäpä se oli sanottuna. Kehän laidalla tavattiin sukulaisia, Siru ja Otto, jotka kehässä puolustivat sentään kasvattajan mainetta ja olivat ROP-veteraani ja ROP-juniori. Sirun porukoiden kanssa vielä rupateltiin mukavia pitkän aikaa. Kultaiset matkakumppanit sentään olivat PU4, PN2 cacib ja PN4 sert.
Kotimatkalle lähdettiin hyvissä ajoin, ja kahden pysähdyksen taktiikalla oltiin ihan ajoissa Mäntsälässä, jossa odottivat Doris ja auto. Doris oli vähän askarrellut...laskua odotellen.
Sunnuntaina sitten aamukävelyllä näytti, että Doris pissailee turhan usein ja pieniä plänttejä. Kokeilin uudelleen parin tunnin päästä, ja sittenpä kaivelinkin klinikan numeroa. Hyvin saatiin aika, ja näyte osoitti tulehduksen merkkejä, joten mukaan saatiin antibiootit, jotka tuntuvat alkaneen heti purra...hyvä hyvä!
