Sumussa

Niin se vaan hurahti viimeinen täysi viikko alppimaassa. Päiviä on jo tullut lasketuksi, sen verran on ikävä kotiin. Huomenna olisi sitten edessä pakkaaminen - tuskin on autossa tilaa kuten tullessa, ennemminkin lattiasta kattoon saa tunkea tuota tavaraa. Juu ja oli pakko, nimittäin ostaa kaikennäköistä, kaikki ehdottoman tarpeellisia juttuja. Onhan siinä vähän joululahjojakin.

Tytöt ottaa relasti, tässä tyylinäytteitä. Osa kotoa, osa nyt viikonlopulta motellihuoneesta. Tytöillä on  edessä vielä keikka eläinlääkärille, että saadaan madotus merkittyä passiin Suomeen tuloa varten. Kysyisivät edes kerran niitä koiran papereita satamassa!

Lauantain Freja kävi vielä treenaamassa. Olikin pieni ryhmä, vain 3 koiraa. Aluksi otettiin puoli tuntia tottista. Paljon erilaisia seuraamiskuvioita, yhdessä ja erikseen, sekä luoksetuloja kahden koiran välistä ja paikallaoloja niin että ohjaaja ei ole koiran vieressä. Koko juttu tehtiin ilman talutinta ja kaikilla meni hyvin.

Sitten otettiin muutama dummy-harjoitus, hyvin yksinkertaisia juttuja. Muistipaikka tehtiin yhteen kulmaan ja toiseen suuntaan tuli heitto. Erilaisina variaatioina otettiin ylös muisti ja markkeeraus, seurautettiin koiraa dummyn suuntaan tai vaihdettiin lähetyspaikkaa seurauttaen jne jne. Hyviä perusjuttuja. Mukavaahan se oli, aurinkoisen kirpakassa kelissä.

Lauantaina iltapäivänä lähdettiin näyttelyreissuun Italian puolelle, suuntana Cremonan kv-näyttely. Hotellin (tai motelliksi tuo itseään tituleerasi) olin varannut Cremonan ulkopuolelta pienestä kylästä. Harmillisesti n 30 km ennen Cremonaa laskeutui todella paksu sumu, jota riitti Cremonaan saakka. San Nazzarossa oli vielä aika kirkasta kun tultiin perille, mutta aika nopeasti laskeutui sumu sinnekin. Cremonan turistikierros jäi sitten väliin. Kävin koirien kanssa kävelyllä ja menin sitten iltapalalle motellinpitäjän suosittelemaan Citadella-ravintolaan. Kello oli kuuden tienoita, ja eihän siellä ollut keittiö vielä auki. Päätin sitten tyytyä paniniin, enkä odottanut keittiön avautumista. Loppuilta sitten köllöteltiin huoneessa, televisiosta tuli kaikki vain italiaksi, onneksi oli läppäri mukana ja hotellissa wlan, että sain edes surffailtua illan iloksi. Kuvista ei pimeässä ja sumussa tullut oikein mitään, eikä se sumu ollut aamullakaan hälvennyt.

Huoneen hinta oli 50 euroa, ei lisämaksua koirista, parkkipaikka aidatulla sisäpihalla. Vedenkeitin ja tee- ja kahvipusseja, minibaari ja wlan. Aika hyvä hinta-laatu-suhde! Kylppäri oli ainut harmi: ei käsisuihkua vaan suutin ylhäällä melkein kahdessa metrissä. Kiva pestä kaksi koiraa lappomalla vettä ruokakupeilla :-) Menihän se, kesti vaan normaalia kauemmin. Doriksen loputkin karvat menivät sinne viemäriin. Niin paljon siitä karvaa lähti, että viemäri meni tukkoon ja jouduin senkin siinä aamusella sorkkimaan auki kesken pesuoperaation. Doriksen osalta jää Messari väliin, ei sitä karvattomana sinne viitsi tuoda. Freja ei ole ilmoitettu, mutta se olisi ollut ok-kunnossa. Välillä menee näin, ei voi mittään.

Näyttely oli ihan tavallisessa messuhallissa. Etukäteen ei tullut mitään postia, joten ei ollut etukäteen varmaa oliko ilmoittautumiset menneet perille. Olivat onneksi, numerolaput ja katalogi jaettiin kehässä. Ennen kehän alkua kutsui kehäsihteeri minut puheilleen ja kertoi, että käyttöluokassa ei jaeta sertiä ja kysyi, että josko sertin metsästyksessä muuttaisin luokkaa. En sitten vaihtanut, Doris oli valioissa ja Freja käyttöluokassa. Italiassa järjestys kehässä on valio, avoin, käyttö, nuoret, junnut, veteraanit. Molemmat tytöt olivat eri1. Ennen junnuja otettiin cac/cacib-luokka. Freja sai cacibin ja Doris vacan! Sertiä ei saanut kumpikaan, vaan se meni sitten nuorten luokan nartulle, ei silti että yhdellä sertillä olisi mitään tehnyt. Paras uros/narttu-luokkaan tulee juniori, veteraani ja cacib-voittaja. Freja oli paras narttu ja loppujen lopuksi VSP. Sertin jakaminen jäi sen verran häiritsemään, että piti käydä toimistosta varmistamassa. Siellä ei kyllä asiasta tiedetty, mutta asia selvisi sitten lopuksi ja ihan oikein oli mennyt. Noutajat saavat sertin käyttöluokassa vain club showssa, ei kv- tai kansallisessa näyttelyssä. Eikä sitten ilmeisesti valiotkaan saa sertiä, kun Doriskaan ei sitä saanut.

Nikoloa ja Krampusta odotellessa

Viikko on taas vierähtänyt ja viimeiset kymmenen päivää alkoivat eilen. Joulua aloitellaan täälläkin aika aikaisin, valoja on viritelty ja joulukoristeet aseteltu esille. Majapaikassakin on eteisessä metrin korkuinen kynttilälyhty (on muuten melko isolla riippulukolla seinässä kiinni) ja käytävässä joulupukki. Täällä Nikoloa (eli St. Nikolasta) juhlitaan 6. joulukuuta. Nikolon kaverina täällä on Krampus, joka rankaisee tuhmia lapsia.

Hauskoja rekkareita näkyy paljon, mutta eihän niitä koskaan pysty kuvaamaan, kun itsekin istuu ratin takana. Onkohan hän kylpyammekauppias vai äidin pikkupoika, joka tarvitsee ego boostia???

Lauantaina käytiin treenaamassa; kyllä oli muuten harmi, että Silakan juoksu sattui täällä ollessa, meni kuukausi hyvää treeniaikaa hukkaan, mutta hyvä että nyt edes muutaman kerran päästään treenaamaan. Tällä kertaa oltiin eri paikassa, Miemingissa, kertakaikkisen hienoissa maisemissa taas. Keli oli syksyn kirpakka: varjossa vähän viileä, mutta vielä jaksaa aurinko lämmittää.

Mitään uutta ja mullistavaa ei tälläkään kertaa tehty. Aluksi otettiin tokoa ryhmässä: seuraamista pujotellen ja paikallaoloa eri versioina. Seuraaminen oli erityisen vaikeaa, kun maa oli täynnä ihastuttavia kuivaneita lehmänläjiä, jotka kovin houkuttivat kaikkia puoleensa. Sitten tehtiin pienet dummytreenit.  Pellolle merkittiin neliö, ehkä 10-20 m kanttiinsa, ei kovin iso kuitenkaan. Aloituspiste oli neliön yksi kulma. Koira jätettiin paikalleen ja dummy vietiin viereiseen kulmaan. Sitten seurautettiin koira vapaana vastakkaiseen kulmaan, ja sai hakea dummyn. Sitten sama uusiksi takaisinpäin. Toisella kierroksella tehtiin parityötä, Frejan parina oli kaverimme Quincey. Lähtöpisteenä oli vastakkaiset kulmat, ja kumpikin ohjaaja vei yhtäaikaa dummyn viereiseen kulmaan. Sitten lähetettiinkin koira toiseen suuntaan hakemaan toisen ohjaajan viemää dummyä. Siinä meinasi tulla pieni selkkaus, kun Quincey tulikin Frejan dummylle. Onneksi Freja antoi periksi, ettei mitään tapahtunut. Quinceyn emäntä oli ymmärtänyt ohjeet hieman väärin ja lähetti ilmeisesti liian aikaisin, tosin en ole varma oliko tarkoitus lähettää yhtäaikaa. Minä kielipuoli olin kuitenkin ymmärtänyt oikein ja lähetin Frejan oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Kolmantena tehtävänä oli pieni hakuruutu erittäin motivoituna; ohjaaja piilotti sinne ensin yhden, ja palautuksen aikana heitti toisen. Tämä ryhmä on hyvin aloittelijoita noutotreeneissä, vaikka koirat eivät ihan pentuja enää ole, nuoria kumminkin, ja kaikki ovat tehneet tokoa yms mutta eivät noutoja kai ollenkaan.

Treenin jälkeen kurssilainen Margit, ruskean Yoka-flatin emäntä kutsui meidät kotiinsa kahvittelemaan, ja samalla Doris, kurssin ohjaaja kertoi ryhmälle vähän teoriaa: mitä on eteenlähetys, haku, lähihaku, lähetysasento jne. Tämän vielä ymmärsin, mutta sitten kun kahvi oli irrotellut kielenkantoja ja juttu luisti, niin en tuosta paksusta tirolinmurteesta kyllä ymmärtänyt kuin sanan sieltä, toisen täältä. Mutta rouvilla oli hauskaa :-)

Lenkillä tänään silmään sattui myöhäinen kukkanen, joku alppikello lienee, sinnittelee vielä pakkasista huolimatta.



Lenkin jälkeen suuntasin katsomaan Christkindlmarktia eli joulumarkkinoita. Ne avattiin männä viikolla, ja monta kojua jo olikin pystyssä ja valtavasti ihmisiä. Lisää markkinaa avataan vielä ensi viikon lopulla, katsotaan vieläkö sitä ehtii katsomaan. Hehkuviiniä ja punssia, kastanjoita, monenmoista syötävää, paljon käsitöitä, mutta vähän ehkä markkinakrääsääkin.

Löytyipäs vielä lähtiessä parkkihallista rekkaribongaus. Musikaalitähti vai kampaamoyrittäjä??

Joulunodotus aloitettu

Vapaa viikonloppu tosi intensiivisen työviikon jälkeen; ihanaa kun sai olla köllöttää vaan.

Lauantaina käytiin Frejan treenaamassa. Tähän ryhmään olisi menty jo ajat sitten, mutta lokakuun juoksu sotki suunnitelmat. Eikä sitten tullut kovin paljon treenattua itsekseen, ja sehän näkyi heti. Treeneissä ei mitään ihmeellistä, kivoja perusjuttuja. Ensin otettiin tottista: seuraamista pujotellen ja sitten erikseen kuvioita ilman hihnaa.

Ensimmäinen dummy-tehtävä oli kaksi perusmarkkeerausta: ensimmäiselle lähetettiin heti ja toiselle seurautettiin koiraa pieni lenkki, sitten lähetys. Frejalla oli sen verran kierroksia, että toisen heiton haki ohjaaja. Toisella kierroksella jätettiin koira lähetyspaikkaan ja ohjaaja käveli toiselle puolelle aluetta. Puolivälissä oli heittäjä, joka heitti dummyn eteensä, ei kuitenkaan juoksulinjalle saakka. Koira kutsuttiin luokse dummyn ohi ja seurautettiin takaisin. Taas jätettiin koira istumaan, ohjaaja käveli alueen toiselle puolelle, tuli heitto, kutsuttiin koira luo, ja nyt sai lähettää noutamaan. Kolmas tehtävä oli walk-up: heittäjä, treeninvetäjä, koirakko. Käveltiin, heittäjältä vähän ränksätystä, pysähdyttiin ja heittäjä heitti dummyn eteensä. Jatkettiin matkaa, uusi ääntely, pysähdys ja heitto, jonka nouti ohjaaja. Taas käveltiin, alueen reunassa käännyttiin ja pysähdyttiin. Heittäjä oli kävellyt tällä välin vähän takaisinpäin, tuli markkeeraus jonka koira sai noutaa. Neljännessä tehtävässä tuli ykkösmarkkeeraus, jonka koira nouti. Palauttaessa tuli häirintäheitto, jota ei haettu. Loput kolme tehtävää meni ihan ok, ei täydellisesti.

Ensi kerralla siellä onkin luento ja treenit; lupasin mennä mukaan, vaikka osa luennosta varmaan menee hukkaan, mutta treenit pärjätään saksaksi kuitenkin. Onpahan hauskaa tekemistä, ja tekee hyvää pienikin treeni uudessa paikassa ja uusien ihmisten ja koirien kanssa.

Lauantain treeneistä sain taas vähän puhtia, ja tänään lenkillä oikeastaan koko matka oli yhtä tottista, koska paljon oli porukkaa vuorilla kauniista sunnuntaisäästä nauttimassa. En ottanut koiria hihnaan, vaan seurautin vapaana aina kun tuli porukkaa vastaan. Tai otinpas kerran hihnaan, kun katsoin että tulee iso porukka ja kaksi koiraakin vielä mukana; lähemmäksi kun päästiin kävi ilmi, että se toinen pieni harmaa koira olikin kissa - hyvä siis että olivat hihnassa, kiusaus olisi varmaan ollut ylipääsemätön! Lenkin jälkeen otin vielä Frejan kanssa vähän tottista ja pientä häiriö- yms juttua dummyn kanssa. Täytyy taas ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata vähän säännöllisemmin. Jospa töissäkin olisi vähemmän intensiivistä, ettei olisi ihan mehut pois joka ilta. Eikä paljon helpota vieraalla kielellä työskentely, se jo itsessään on rankkaa.

Pyörähdin myös Swarovskilla, siellä oli jo jouluylöspano pihassa. Auringonvalossa kimaltelivat kuin kristallit konsanaan; läheltä katsottuna ovat valoköynnöstä - olisi varmasti hienon näköistä pimeällä!

Pyörähdin myös vanhassa kaupungissa, ja pitihän se Innsbruckin kuuluisin nähtävyys eli kultainen katto (Goldenes Dachl) ikuistaa. Christkindlmarktin rakentaminen oli jo alkanut, valtava joulupuu on pystytetty kultaisen katon eteen pienelle aukiolle. Jouluvaloja oli jo ripustettu ja koristeet otettu esiin!



Taksi tolpalla

Kaupoissa on jo joulusuklaat pantu esille. Täälläkin ilmeisesti juhlitaan - suklaafiguureista päätellen - joulukuun alussa St. Nikolausta, kuten Hollannissa Sinterklaasia, joka Zwarte Pietin kanssa tulee silloin höyrylaivalla Espanjasta! Joulusuklaata en ole vielä ostanut, mutta jouluaiheista vessapaperia kylläkin, sen puolesta joulun odotus alkakoon!