Lauantaina käytiin Frejan treenaamassa. Tähän ryhmään olisi menty jo ajat sitten, mutta lokakuun juoksu sotki suunnitelmat. Eikä sitten tullut kovin paljon treenattua itsekseen, ja sehän näkyi heti. Treeneissä ei mitään ihmeellistä, kivoja perusjuttuja. Ensin otettiin tottista: seuraamista pujotellen ja sitten erikseen kuvioita ilman hihnaa.
Ensimmäinen dummy-tehtävä oli kaksi perusmarkkeerausta: ensimmäiselle lähetettiin heti ja toiselle seurautettiin koiraa pieni lenkki, sitten lähetys. Frejalla oli sen verran kierroksia, että toisen heiton haki ohjaaja. Toisella kierroksella jätettiin koira lähetyspaikkaan ja ohjaaja käveli toiselle puolelle aluetta. Puolivälissä oli heittäjä, joka heitti dummyn eteensä, ei kuitenkaan juoksulinjalle saakka. Koira kutsuttiin luokse dummyn ohi ja seurautettiin takaisin. Taas jätettiin koira istumaan, ohjaaja käveli alueen toiselle puolelle, tuli heitto, kutsuttiin koira luo, ja nyt sai lähettää noutamaan. Kolmas tehtävä oli walk-up: heittäjä, treeninvetäjä, koirakko. Käveltiin, heittäjältä vähän ränksätystä, pysähdyttiin ja heittäjä heitti dummyn eteensä. Jatkettiin matkaa, uusi ääntely, pysähdys ja heitto, jonka nouti ohjaaja. Taas käveltiin, alueen reunassa käännyttiin ja pysähdyttiin. Heittäjä oli kävellyt tällä välin vähän takaisinpäin, tuli markkeeraus jonka koira sai noutaa. Neljännessä tehtävässä tuli ykkösmarkkeeraus, jonka koira nouti. Palauttaessa tuli häirintäheitto, jota ei haettu. Loput kolme tehtävää meni ihan ok, ei täydellisesti.
Ensi kerralla siellä onkin luento ja treenit; lupasin mennä mukaan, vaikka osa luennosta varmaan menee hukkaan, mutta treenit pärjätään saksaksi kuitenkin. Onpahan hauskaa tekemistä, ja tekee hyvää pienikin treeni uudessa paikassa ja uusien ihmisten ja koirien kanssa.
Lauantain treeneistä sain taas vähän puhtia, ja tänään lenkillä oikeastaan koko matka oli yhtä tottista, koska paljon oli porukkaa vuorilla kauniista sunnuntaisäästä nauttimassa. En ottanut koiria hihnaan, vaan seurautin vapaana aina kun tuli porukkaa vastaan. Tai otinpas kerran hihnaan, kun katsoin että tulee iso porukka ja kaksi koiraakin vielä mukana; lähemmäksi kun päästiin kävi ilmi, että se toinen pieni harmaa koira olikin kissa - hyvä siis että olivat hihnassa, kiusaus olisi varmaan ollut ylipääsemätön! Lenkin jälkeen otin vielä Frejan kanssa vähän tottista ja pientä häiriö- yms juttua dummyn kanssa. Täytyy taas ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata vähän säännöllisemmin. Jospa töissäkin olisi vähemmän intensiivistä, ettei olisi ihan mehut pois joka ilta. Eikä paljon helpota vieraalla kielellä työskentely, se jo itsessään on rankkaa.
Pyörähdin myös Swarovskilla, siellä oli jo jouluylöspano pihassa. Auringonvalossa kimaltelivat kuin kristallit konsanaan; läheltä katsottuna ovat valoköynnöstä - olisi varmasti hienon näköistä pimeällä!
Pyörähdin myös vanhassa kaupungissa, ja pitihän se Innsbruckin kuuluisin nähtävyys eli kultainen katto (Goldenes Dachl) ikuistaa. Christkindlmarktin rakentaminen oli jo alkanut, valtava joulupuu on pystytetty kultaisen katon eteen pienelle aukiolle. Jouluvaloja oli jo ripustettu ja koristeet otettu esiin!
Taksi tolpalla
Kaupoissa on jo joulusuklaat pantu esille. Täälläkin ilmeisesti juhlitaan - suklaafiguureista päätellen - joulukuun alussa St. Nikolausta, kuten Hollannissa Sinterklaasia, joka Zwarte Pietin kanssa tulee silloin höyrylaivalla Espanjasta! Joulusuklaata en ole vielä ostanut, mutta jouluaiheista vessapaperia kylläkin, sen puolesta joulun odotus alkakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti