Tirolilaista ystävällisyyttä

Sunnuntaina heti soiteltiin Anjalle ja Monikalle, kahdelle paikalliselle koiraihmiselle. Monikan kanssa sovittiin tapaaminen keskiviikolle, hän asuu Innsbruckissa ja lupasi viedä meidät jonnekin metsän reunaan, jossa koirat pääsevät juoksemaan!

Anja sen sijaan kutsui meidät kylään heti sunnuntaina luokseen Wörgliin (onkohan kylä vai kaupunki?), noin kolmen vartin ajomatkan päähän. Anja perheineen asuu hurmaavassa ison pihan ympätöimässä omakotitalossa. Ohessa kuva pihasta ympäristöön päin otettuna, täytyy sen verran yksityisyyden suojaa suoda ettei talon kuvaa julkaise. Superpiha! Perheessä on myös kaksi flattia: Geronimo 10 v ja Quincy 21 kuukautta. Siinä oli säpinää kerrakseen kun nämä neljä tekivät tuttavuutta. Onneksi perheen kissat oli teljetty sisään!

Ajelimme kylän läpi metsän reunaan, ja tytöt pääsivät ojentelemaan pitkän matkan jäykistämiä jäseniään. Ja kyllähän ne ojentelivatkin! Pienten noutajien onni oli täydellinen kun metsästä löytyi mutaa ja vettä!

Kävelyn jälkeen Freja ja Quincy pääsivät treenaamaan! Tehtiin motivoituja linjaharjoituksia. Hyvin meni molemmilta, eikä Frejalla ollut jälkeäkään epävarmuudesta, joka eteenlähetyksiin ilmaantyi kesällä. Quincy on vielä aloittelija noutojutuissa, sillä hänen kanssaan on tehty tottelevaisuutta yms, samoin hän toimii terapiakoirana. Hän on läpäissyt wesenstestin, joka tuntuu olevan yhdistelmä tottelevaisuutta, luonnetestiä, bh:ta. Näihin koe- ja testiasioihin palailen, jahka kuulen niistä lisää. Meidän omat wt-koesuunnitelmat näyttävät menevän puihin, kun syksyllä ei enää olekaan sellaista koetta, jossa olisi "vasta-alkajaluokka" einstiegsklasse. No, aina voi mennä katsomaan koetta!

Lisää treenimaisemakuvaa! Kuin postikortti, tarkkaan kun katsoo niin pikku-Heidihan se siellä on lampaita paimentamassa! Ja turha olla pikkumainen, jos Heidi sattui olemaan sveitsiläinen... alpit on alpit!

Treenin jälkeen Anja tarjosi cappucinot puutarhassaan, ja sain myös tutustua hänen ihanaan perheeseensä: aviomies Rudiin ja tyttäriin Magdalenaan ja Anna-Mariaan. Ja torstaina mennään taas Anjan luo treenaamaan!

Laitetaan vielä loppuun kuva meidän lähikoirapuistosta. Ei se häävi ole, mutta onpahan pieni aitaus, ja on ihan suoraan meidän talon takana.

Ps. pitäisikö viikonloppuna mennä tänne?
http://www.kristallwelten.swarovski.com/Content.Node/besucherinfos/oeffnungszeiten.php



Home sweet home

Suloisuudesta tiedä, mutta koti on siellä missä koirankupit on - vai miten se menikään se vanha sanonta? Itse asunnosta tulee kuvia myöhemmin, kun me muutetaan tiistaina seinän taakse numeroon 6. Tässä  ensimmäisessä asunnossa on iso olkkari, erillinen wc, iso makuuhuone, jossa on kaksi parisänkyä ja silti vaikka kuinka tilaa, mutta keittiössä on vain kaksi liesilevyä ja mikro. Tulin siihen tulokseen että ei niillä pärjää ja menin kysymään toista asuntoa, sitä jota kollega Minna oli ystävällisesti käynyt katsomassa. Se vapautuu tiistaina, joten en viitsi vielä purkaa kuin välttämättömät. Siinä häviän tilassa, mutta keittiössä on kunnon liesi. Laitan siitä sitten kuvia, tai jos oppisin ottamaan videota tuolla puhelimella niin aina parempi.

On tässä tosiaankin totuttelemista, asua kaupungissa. Innsbruck on kuitenkin melko iso kaupunki, jossa on muuten lentokenttä myös ihan kaupungissa. Lentokoneiden melua on Tuusulassakin, mutta ei liikennevaloja :-), eikä tarvitse kulkea portaita tai hissiä käyttäen. Hyvää on lyhyt työmatka 4,5 km. Nyt täytyy vaan löytää paikka missä koirat pääsisivät vähän juoksemaan vapaina. Onneksi on tuttavia täällä; yksi Doriksen pentu eli Frejan sisko tuli tänne Itävaltaan. Tämän Shainan omistajalta Marliesiltä sain Anjan yhteystiedot. Anja asuu noin 60 kilometrin päässä Innsbruckista, ja alustavasti ollaan jo puhuttu treeneistä. Anjalta sain vielä Monikan tiedot, hän asuu Innsbruckissa ja toivon mukaan osaa neuvoa kivan ulkoilupaikan. Kohta siis soitto hälle!

Ensimmäinen aamu Innsbruckissa valkeni ihanan aurinkoisena!

Tämä näkymä on parvekkeelta. Mäkkärin (joo, valitettavasti on vieressä!) takana on katu, jonka jälkeen alkaa joenrantapuisto. Näyttää tosi kivalta, kartan mukaan rannassa kulkee kävelyteitä molemmin puolin jokea, joten siitä varmaan tulee yksi meidän kaupunkilenkkipaikka.

Ja tältä näyttää olkkarin ikkunasta! Lumihuippuiset vuoret! Baabu huomio!!! Tänään vaan on pilvet matalalla.

Tässä yritys saada se joki näkymään, ehkä isosta kuvasta pilkahduksen näkee!

Tästä meidän rantapuisto alkaa, jossain patsaan takana ehkä pilkottaa keltainen talo, siellä on meidän asunto.

Ja näkymä patsaalta puistoon.

Puisto on siin ihan joen rannassa. Inn-joki, josta kaupunki on saanut nimensä. 

'

Fiksu kakkapussiteline! Ilmeisesti näitä myös käytetään, koska puisto näytti aika siistiltä! Myös roskiksia oli runsaasti, ja niitä myös tyhjennetään, koska ne eivät pursuilleet yli. 

Otetaan vielä yksi kuva tähän loppuun. Tämä on omistettu Joannalle ja isälleen Valdelle! Biodynaamisia itävaltalaisia erikoisuuksia! Otetaanko siemeniä talteen, ja miten ne kannattaa kuivattaa???

Ps. Voi kun olisi 7-8 vuotta sitten ollut kännykkäkamera ja blogi! Nyt ne muistot on todellakin vain muistoissa, osa jo unohtunut ja loput haalistuu vuosi vuodelta!

Iloisella Itämerellä

Itävällan-matka alkoi Vuosaaren satamasta. Olikin ihan uusi tuttavuus, tämä satama siis, eipä ole tullut käydyksi aikaisemmin. Pitänee jo tässä vaiheessa varoittaa, että blogi saattaa sisältää tuotesijoittelua, ja tässä tulee ensimmäinen: Finnlinesin Finnstar-alukseen hypättiin, mustat tytöt ja autonkuljettaja. Kivan kokoinen laiva, helppo liikkua, mutta ei sitten tietystikään buffet-pöytien tai myymälän valikoimat niin laajat kuin ruotsinlaivoilla - ei silti että nälkä olisi jäänyt, ei ruuan eikä shoppingin! Ainut mur-mur yhtiölle on koirien hinta: 72 euroa per häntä per suunta, siis 144 euroa! Aika kallista, mutta elämä on!

Koirattomille lukijoille piti ottaa koiravessasta kuva. Tämähän on suorastaan liikuttava, kun siinä on puukin jalannostoa varten. Mustista toinen suostui perjantaiaamuna, 16 tuntia edellisen ulkoilun jälkeen, lurauttamaan laatikkoon, mutta toinen lorotti iloisesti suoraan kannelle - onneksi ei ollut eka lätäkkö siinä. Se riitti heidän toiletikseen!

 Aavan meren tuolla puolen.... En osannut saada itseäni ja horisonttia samaan kuvaan, joten tulevat erikseen!

Tytöt ovat kyllä kivat matkakaverit, ei ne turhista stressaa. Tässä tyylinäytettä! Samassa asennossa tosin autonkuljettajakin vietti valtaosan matkasta!

Kiva aurinkokansi, tosin tuulinen, mutta merellähän sitä oltiin. Puolaan saavuttiin perjantaina klo 15 paikallista aikaa. Mahtava hellepäivä +28, kun sitä ihaili ilmastoidussa autossa. Mäkkärin pihalla käytiin pikapikaa "vessassa", mutta pian jatkettiin matkaa, sillä tarkoitus oli päästä Saksan puolelle valoisana aikana ilman. Kerran pysähdyttiin kuitenkin Puolassa, tyhjennettiin  ja tankattiin. Uupumus tuli tässä vaiheessa:

Huono kuva, mutta kertonee tärkeimmät. Matkaa jäljellä alle 600 km, saman verran takana, ja kellokin yli puolen yön. Raststellen  pihassa torkuin sitten kuuteen asti, ilmeisesti väsytti tarpeeksi kun sai nukutuksi. Yön aikana oli ihana helle viilentynyt huomattavasti, ja eipä aikaakaan niin vettä tuli taivaan täydeltä ja mittari näytti +11 astetta. Sadetta riitti sitten koko matkalle, ja niin riitti tätäkin:

Stau, stau ja vielä kerran stau! Viimeisen parin sadan kilometrin matkalla tuntui että stauta riittää koko matkalle. Loppujen lopuksi tuli vastaan liittymä, ei itse asiassa oikea, mutta puikkasin tästä kun stauta vaan riitti ja riitti.

Torstaina lähdettiin Tuusulasta noin puoli neljän aikaan ja lauantaina perillä Innsbruckissa klo 14. Olihan siinä matkaa!

Nyt asettaudutaan pikkuhiljaa ja opetellaan kaupunkiasumista kerrostalossa!

Missä vika kun autossa on tilaa?

Tästä se lähtee, mustien tyttöjen ja autonkuljettajan reissu Itävaltaan. Ensimmäinen haaste on saada kolmen kuukauden tavarat autoon. Ja tältä se näyttää.... hämmästyttävää, että autosta näkee ulos. Mitähän tärkeää on unohtunut?

Nyt ei juuri muuta olisi kuin odottaa että Matin (navigaattori) päivitys valmistuu ja nokka kohti Itävaltaa!