Minkä värinen on postilaatikko?

Näin oli pakko varmistaa vastaantulijalta, kun en millään saanut päähäni että minkäväristä ja mallista lootaa pitäisi katseen etsiä. Postin väri on täällä kirkkaan keltainen, mutta en yhtään muistanut että olisin minkäänlaista laatikkoa ohittanut katukävelyllä. Keltainen oli kuin olikin loota, oli vaan niin pieni pönttö, ettei ihmekään ettei ollut mitenkään hypännyt silmille. Nyt ei kannata innostua odottamaan postin tulvaa; ainut kortti lähti äidille, joka kunnioitettavassa 88 vuoden iässä ei niin kovasti kuluta näitä sähköisiä viestintävälineitä.

Kämpän kuvia ei tule vieläkään, mutta piti ikuistaa Freja noilla makuuhuoneen portailla, nyt kun hän kuuden seitsemän viikon miettimisen jälkeen uskaltautui portaat kerran ylös. Doris on kulkenut portaat melkein alusta lähtien. Nyt kun Freja portaat keksi, ravaa hän niitä edestakaisin ihan ilman mitään syytä. Ja tapahtuipa tässä yhtenä päivänä niinkin, että kun tulin kotiin, tuli Freja ylhäältä hirveää haipakkaa; oli vissiin ollut nukkumassa sängyssä, alakerran sohva kun on Doriksen valtakuntaa.  Molemmat tytöt osaavat kyllä hyvin hallitusti tulla portaat alas. Askelmat ovat kovin kapoiset ja niinkuin kuvasta näkyy ovat avomallia; se varmaan Frejaakin aluksi arvelutti. Ja tuo roikkuva tekstiili ei ole mitään esittävää nykytaidetta, vaan kuivumassa oleva keittiön matto!

Usean viikon katukävelyt on juoksun loputtua myöskin loppuneet ja ollaan päästy taas metsään. Viimeisellä kaupunkikävelyllä törmättiin taas kerrostalojen välillä tällaiseen viljelykseen. Ruusukaaleilta näyttävät.

Samoin oli tällainen koristepensas, mikä lie, mutta hieno syysväri.

Eläinlääkärilläkin on käyty. Ensin oli Frejalla pieni pissa- tms. -tulehdus, meni onneksi ohi yhdellä lääkekuurilla. Tällä viikolla käytiin Doriksen rokoilla, samalla haettiin Strongholdit sydänmatoja vastaan ja Bayvanticit (täällä nimeltään Advantix) punkkeja ja muita mukavia vastaan. Täällä kun on lämmintä, jatkuu punkkikausikin kuulema joulukuulle, ja alkaa heti helmikuussa uudelleen. Urheasti selvitin molemmat käynnit saksaksi. Ensimmäiselle kerralle en ehtinyt valmistautua sanastollisesti, kun kiireessä syöksyin vastaanotolle; oli juuri keskiviikko, jolloin on auki vain kuuteen. Toiselle kerralle varustauduin ja etsin sanoja, siltä varalta, että pitää selostaa Doriksen aiempia juttuja. Voi täällä varata ajan, mutta periaatteessa aukioloaikana voi tulla vastaanotolle, sitten vaan jonotetaan odotushuoneessa ja odotetaan että kuuluu "Seuraava!". Molemmilla kerroilla selvittiin vähällä, ekalla kerralla ei yhtään odotusta ja toisella kerralla kaksi räksyttävää pientä valkoista pystykorvaa; ne todellakin räksyttivät koko ajan odotushuoneessa, samoin poistullessa heti kun näkivät Doriksen. Kerran vielä - ja toivottavasti vain sen yhden kerran - pitää palata tohtorin tykö hakemaan madotukset ennen kotiinlähtöä, mikä muuten on vain neljä viikkoa ja rapiat päälle!

http://www.tierarzt-innsbruck.at/

Ilmoista ei ole voinut valittaa täällä. Öisin on välillä jo pakkasen puolella, mutta vielä päivällä usein nousee lämpötila 20 asteen tuntumaan. Pilvisiä tai sadepäiviä on ollut todella vähän. Sen sijaan aurinkoa on riittänyt. Ihanaa tankata sitä pimeän talven varalle. Huomisesta alkaen illat ovatkin sitten tosi lyhyitä, kun kelloja siirretään takaisin normaaliaikaan, niin menetetään yksi valoisa tunti illasta. Pukeutuminen tähän aikaan haasteellista kun aamulla on toppatakki-hanska-keli ja illalla kesäkeli. Täkäläiset ovat kulkeneet toppatakeissa ja saappaissa jo pitkään; kaupat ovat täynnään talvitakkeja ja saappaita joka lähtöön. Toisaalta rantatiellä on vielä näkynyt hölkkääjiä lyhyissä shortseissa ja t-paidassa. Itse en ole juurikaan vaatteita ostanut, lukuunottamatta muutamia hanskoja, toppeja ja pitkiä kalsareita - se autohan oli liian tyhjä tullessa, unohtui siis pakata talvitamineita. Anzsi-kakkonen on myös varustettu talven varalle kitkarenkain. Kesärenkaat odottavat Suomeen-lähetystä firman varastossa.

Metsään on tosiaan taas päästy. Täälläkin on jonkun verran ruskan kultavärejä, ja joistakin puista on jo lehdet lähteneet, mutta suurimmaksi osaksi ihan ovat vielä täydessä lehdessä.

Juoma-allas on meidän metsätauon aikana uusittu. Freja tykkää että on hänen henkilökohtainen vannansa  metsän keskellä ja hyppää sinne kylpemään alta aikayksikön, pakko ottaa se aina komentoon ennenkuin tullaan altaalle. Vesi on kirkasta ja kylmää, kai se on vuoripurojen raikkautta :-) ei olla ainakaan tultu miksikään vaikka joka kerta juodaan tästä, sekä minä että koirat.

Yritin saada ikuistettua kuinka jyrkkiä nämä rinteet täällä ovat, mutta ei tää kuvassa näytä kummoiseltakaan. Mutta uskokaa, jyrkkä se on!

Läheltä vuorikirkkoa löytyy kaksi vanhaa hautaa. En ole tainnut aiemmin kuvata, vaikka ohi on kuljettu harva se päivä.



Tämä taisi karata ennen aikojaan julkaisuun, mutta haetanneeko tuo mittään.

Viimeiset kuvat tulevat vakioparkkipaikan luota. Parkkipaikka on Planötzenhof-nimisen gasthausin vieressä; on ihan toimiva karjatila myöskin. Ja matkaa Innsbruckin keskustaan tietä myöten 4 km, linnuntietä tuskia kahta enempää.

Sitä ei saa mitä tilaa

Juttua ruuasta ja miehistä oli tilauksessa, ja koska ensimmäisestä on aika vähän kerrottavaa ja toisesta ei sitäkään, täytyy blogin loppu täyttää turistikuvilla, mutta yhtään koiraa ei jutussa eikä kuvissa tällä kertaa esiinny. Kuvia ei ruokaosiossa ole, en viitsi lähimarketissa kokeilla miten nopeasti tulisi kauppias tai järjestysmies kyselemään että mitäs rouva täällä ikuistaa.

Ruokakauppoja piisaa, ne ovat sellaisia keskikokoisia marketteja, niinkuin K tai S kotosalla. On M Preis, Merkur, Sparista Euro- ja Inter-versiot. Lisäksi jokunen Lidl ja Hofer, joka on Lidlin tyylinen, arvatenkin saksalaisperäinen ketju. Aukioloajat ovat suomalaisittain katsoen niukemmat: lähi-Merkur on arkisin auki puoli kahdeksaan, perjantaina kahdeksaan ja lauantaina kuuteen. Sunnuntaina pyhitetään lepopäivä; tähän mennessä on löytynyt yksi sunnuntaisin auki oleva kauppa, nimittäin rautatieaseman M Preis, joka on auki joka päivä ilta-yhdeksään. Sen aulassa on vieläpä leipomopiste, jossa leivotaan sunnuntaisinkin iltaan saakka. Paistopiste löytyy muutenkin joka kaupasta, valikoima on laaja erilaisia leipiä, patonkeja ja sämpylöitä, ja palvelulla tietysti. Suosikkeja on erilaiset jyväiset sämpylät, joita löytyy vaikka ja mitä; niitä tulee ostettua silloin kun tuliais-ruispalat on loppuneet tai unohtuneet työmaalle pakkaseen.

Palvelutiskejä löytyy useampaa sorttia. Lähikaupassa leipätiskin lisäksi on herkkutiski sekä juusto- ja lihatiski. Lihat yms. löytyy pakattunakin, mutta silmiinpistävää on, että kaikki on naturel, oranssia E-marinadia ei näy. Se täytyy kyllä sanoa, että valmisruuat sekä ravintolaruuat ovat pääsääntöisesti ylettömän suolaisia, minullekin joka olen ensimmäisenä valittamassa suolan vähyyttä.

Hedelmiä ja kasviksia on hyvät valikoimat, myös biodynaamisia löytyy. Kotimaisuus on valttia täällä: garantiert aus Österreich! Kasvikset, lihat, kananmunat, mikä vaan...isolla on präntätty vakuutus kotimaisuudesta. Kasvisten suhteen kausi on jo loppunut tai loppumaisillaan: kurkut näyttävät jo tulevan Espanjasta jne. Hyviä kotimaisia omenia tosin onneksi löytyy. Lähi-Merkurissa on myös aina tarjolla salaattiannoksia, siis pilkottuja kasviksia, sekä hedelmäpikareita eli valmiiksi paloiteltuja hedelmiä ja marjoja. Marjoja on tarjolla myös luonnonjugurtin kera.

Kahvi täällä pahaa niinkuin aina Keski-Euroopassa, pakettikahvi nimittäin. Paahto on jotenkin kitkerää, ja onhan se tummempaakin, vaikka se ei niin häiritse. Onneksi kahvilassa saa cappucinoa, ja töissä! Täällä on tosi suosittuja espressokoneet, taidanpa käydä vilkaisemassa niitä ja tekemässä vähän hintavertailu, josko kannattaisi sellainen tuliaisena tuoda.

Marketissa on myös pullopalautus, mutta en ole vielä saanut selville mitä sinne palautetaan. Pantillisia eivät ainakaan muoviset pullot ole. Kassalla kysellään aina asiakaskorttia; kyllä sellainen pitäisi hankkia jos täällä pitempään olisi, ihan näyttää olevan hyviä tarjouksia kortilla. Muovikasseja ei niin käytetä kuin Suomessa, melkeinpä pitävät omat ostoskassit mukana, yleistä Keski-Euroopassa. Maksu onnistuu onneksi luottokortilla lähimarketissa, se ei nimittäin ole itsestäänselvyys täällä, on liikkeitä jossa kelpaa vain käteinen tai paikallinen pankkikortti. Hintataso on hyvin lähellä Suomen tasoa, ehkä osin alemmat, kuitenkin ruokakauppaan tuntuu rahaa menevän.

Ravintoloissa ja kahviloissa on aina palvelu. Tähän mennessä olen törmännyt yhteen paikkaan, jossa oli itsepalvelu! Tarjoilijat ovat nuorta porukkaa, mahtavat olla opiskelijoita, joita tässä kaupungissa kuuluu olevan parikymmentä tuhatta. Mitään järisyttävän ihanaa ruokaa en ole täällä ravintolassa saanut, en tietysti ole ihan hienoimmissa paikoissa käynytkään. Schnitzeleitä pursuaa jo korvista, niitä kyllä on joka ravintolan listalla. Onhan se hyvää, kun se on hyvää ja kun syö kerran vuodessa, mutta ei niin usein kuin täällä on tullut syödyksi. Hyvää kalaa ei tahdo saada, kuten ei yleensäkään Keski-Euroopassa.

Tämä viikonloppu meni meillä ihan laiskotellessa. Kyllä oli ihanaa kun ei tarttenut lähteä paahtamaan moottoritietä eikä ole ollut kello soimassa, paitsi päiväunilta :-). Lauantaina kävin keskustan tavaratalossa kampaamossa, on näes sellainen jossa ei ole ajanvarausta, vaan mennään jonottamaan. Ihan ei kommunikaatio pelannut kampaajatytön kanssa, mutta ei tämä pää mikään kauhea ole, mutta ei ihan sitä mitä yritin selittää...kieliopintoja pitää siis syventää!

Tänään sunnuntaina sitten tehtiin pieni turistikierros. Ja nytpä huomaan että hiukan kirjoitin muunneltua totuutta alussa: koirat esiintyvät sen verran päivän blogissa että olivat mukana Ambrasin linnassa. Tehtiin ensin linnan puistossa kierros koirien kanssa, ja sitten kävin itsekseni linnaan tutustumassa.

Olisin odottanut näkeväni linnanpuistossa hienon kakkapussitelineen ja kenties omat hienot pussit, mutta niitä ei ollut minkäänlaisia.

Misteli! Sitä kasvaa ihan oikeasti, eikä pelkästään muovisena ja sarjakuvissa!

Kartiot on tuijia....

....ja pallerot on puksipuita, minun suosikkejani!

Asehuoneessa esiteltiin haarniskoja ja aseita. Vähän oli sellainen olo, että mikä niistä on elävä....

Pienet hahmot olivat lapsen kokoisia, ja tuo aikuinen oli kyllä hiukan liioitellun kokoinen.

Hieno ovi.....

....ja katto!

Puutarhurit hoi! Mikä on tämä köynnöskasvi?

Nämä olivat ihan eläviä.

Nämä kuvat ovat vähän työhön liittyviä. Fiksusti toteutettu moderni design, istuu ihan hyvin linnan miljööseen.

Täällä on kelvannut bilettää!

Aikansa sarjakuvaa? Näitä oli useampi kuva, jossa sankari paini milloin minkäkin elukan kanssa, ja onpa yhdessä maalauksessa daamikin kaadettu!

Yrttitarha, näitä oli aikanaan käytetty lääkkeenä.

Kaverilla oli melko kokoinen kylppäri, mutta hienointa mielestäni oli tämä keltainen kakluuni.