Mustat reissussa: Sitä ei saa mitä tilaa

Juttua ruuasta ja miehistä oli tilauksessa, ja koska ensimmäisestä on aika vähän kerrottavaa ja toisesta ei sitäkään, täytyy blogin loppu täyttää turistikuvilla, mutta yhtään koiraa ei jutussa eikä kuvissa tällä kertaa esiinny. Kuvia ei ruokaosiossa ole, en viitsi lähimarketissa kokeilla miten nopeasti tulisi kauppias tai järjestysmies kyselemään että mitäs rouva täällä ikuistaa.

Ruokakauppoja piisaa, ne ovat sellaisia keskikokoisia marketteja, niinkuin K tai S kotosalla. On M Preis, Merkur, Sparista Euro- ja Inter-versiot. Lisäksi jokunen Lidl ja Hofer, joka on Lidlin tyylinen, arvatenkin saksalaisperäinen ketju. Aukioloajat ovat suomalaisittain katsoen niukemmat: lähi-Merkur on arkisin auki puoli kahdeksaan, perjantaina kahdeksaan ja lauantaina kuuteen. Sunnuntaina pyhitetään lepopäivä; tähän mennessä on löytynyt yksi sunnuntaisin auki oleva kauppa, nimittäin rautatieaseman M Preis, joka on auki joka päivä ilta-yhdeksään. Sen aulassa on vieläpä leipomopiste, jossa leivotaan sunnuntaisinkin iltaan saakka. Paistopiste löytyy muutenkin joka kaupasta, valikoima on laaja erilaisia leipiä, patonkeja ja sämpylöitä, ja palvelulla tietysti. Suosikkeja on erilaiset jyväiset sämpylät, joita löytyy vaikka ja mitä; niitä tulee ostettua silloin kun tuliais-ruispalat on loppuneet tai unohtuneet työmaalle pakkaseen.

Palvelutiskejä löytyy useampaa sorttia. Lähikaupassa leipätiskin lisäksi on herkkutiski sekä juusto- ja lihatiski. Lihat yms. löytyy pakattunakin, mutta silmiinpistävää on, että kaikki on naturel, oranssia E-marinadia ei näy. Se täytyy kyllä sanoa, että valmisruuat sekä ravintolaruuat ovat pääsääntöisesti ylettömän suolaisia, minullekin joka olen ensimmäisenä valittamassa suolan vähyyttä.

Hedelmiä ja kasviksia on hyvät valikoimat, myös biodynaamisia löytyy. Kotimaisuus on valttia täällä: garantiert aus Österreich! Kasvikset, lihat, kananmunat, mikä vaan...isolla on präntätty vakuutus kotimaisuudesta. Kasvisten suhteen kausi on jo loppunut tai loppumaisillaan: kurkut näyttävät jo tulevan Espanjasta jne. Hyviä kotimaisia omenia tosin onneksi löytyy. Lähi-Merkurissa on myös aina tarjolla salaattiannoksia, siis pilkottuja kasviksia, sekä hedelmäpikareita eli valmiiksi paloiteltuja hedelmiä ja marjoja. Marjoja on tarjolla myös luonnonjugurtin kera.

Kahvi täällä pahaa niinkuin aina Keski-Euroopassa, pakettikahvi nimittäin. Paahto on jotenkin kitkerää, ja onhan se tummempaakin, vaikka se ei niin häiritse. Onneksi kahvilassa saa cappucinoa, ja töissä! Täällä on tosi suosittuja espressokoneet, taidanpa käydä vilkaisemassa niitä ja tekemässä vähän hintavertailu, josko kannattaisi sellainen tuliaisena tuoda.

Marketissa on myös pullopalautus, mutta en ole vielä saanut selville mitä sinne palautetaan. Pantillisia eivät ainakaan muoviset pullot ole. Kassalla kysellään aina asiakaskorttia; kyllä sellainen pitäisi hankkia jos täällä pitempään olisi, ihan näyttää olevan hyviä tarjouksia kortilla. Muovikasseja ei niin käytetä kuin Suomessa, melkeinpä pitävät omat ostoskassit mukana, yleistä Keski-Euroopassa. Maksu onnistuu onneksi luottokortilla lähimarketissa, se ei nimittäin ole itsestäänselvyys täällä, on liikkeitä jossa kelpaa vain käteinen tai paikallinen pankkikortti. Hintataso on hyvin lähellä Suomen tasoa, ehkä osin alemmat, kuitenkin ruokakauppaan tuntuu rahaa menevän.

Ravintoloissa ja kahviloissa on aina palvelu. Tähän mennessä olen törmännyt yhteen paikkaan, jossa oli itsepalvelu! Tarjoilijat ovat nuorta porukkaa, mahtavat olla opiskelijoita, joita tässä kaupungissa kuuluu olevan parikymmentä tuhatta. Mitään järisyttävän ihanaa ruokaa en ole täällä ravintolassa saanut, en tietysti ole ihan hienoimmissa paikoissa käynytkään. Schnitzeleitä pursuaa jo korvista, niitä kyllä on joka ravintolan listalla. Onhan se hyvää, kun se on hyvää ja kun syö kerran vuodessa, mutta ei niin usein kuin täällä on tullut syödyksi. Hyvää kalaa ei tahdo saada, kuten ei yleensäkään Keski-Euroopassa.

Tämä viikonloppu meni meillä ihan laiskotellessa. Kyllä oli ihanaa kun ei tarttenut lähteä paahtamaan moottoritietä eikä ole ollut kello soimassa, paitsi päiväunilta :-). Lauantaina kävin keskustan tavaratalossa kampaamossa, on näes sellainen jossa ei ole ajanvarausta, vaan mennään jonottamaan. Ihan ei kommunikaatio pelannut kampaajatytön kanssa, mutta ei tämä pää mikään kauhea ole, mutta ei ihan sitä mitä yritin selittää...kieliopintoja pitää siis syventää!

Tänään sunnuntaina sitten tehtiin pieni turistikierros. Ja nytpä huomaan että hiukan kirjoitin muunneltua totuutta alussa: koirat esiintyvät sen verran päivän blogissa että olivat mukana Ambrasin linnassa. Tehtiin ensin linnan puistossa kierros koirien kanssa, ja sitten kävin itsekseni linnaan tutustumassa.