Viikonlopun kuulumiset osa 1

Meidän firman uusi työsuhdeautopolitiikka: Auton saa hommata itse, mutta rekkari tulee talon puolesta. Esimerkkinä meidän omistajan auto :-).

Auton bongasin rengasliikkeen pihalta, jossa käytin Anssi-kakkosen pipiä rengasta hoidossa. Kai se oli pipi kun siinä oli naula, onneksi pystyi paikkaamaan ettei uutta rengasta tarvinnut ostaa. Rengasliikkeeseen tulee kyllä lisää asiaa, koska on pakko hommata talvirenkaat täällä. Suomessahan olisi nastarenkaat olemassa, mutta niillä ei saa ajaa esim Saksassa. Ihme kyllä Itävallassa saisi kaiketi ajella, mutta nopeusrajoituksin. Renkaita joutui jo miettimään kun säätiedotus viikolla lupasi perjantaiksi lumisadetta. Torstaina oli vielä ihana hellesää, mutta perjantaiksi ilma viileni, tosin onneksi ei sitten kuitenkaan lumisadelukemiin.

Iltapäivällä startattiin kohti Tsekkiä, tällä erää viimeiseen näyttelyreissuun. Freja joutui jäämään hoitopaikkaan, koska aloitti juoksun, ja Tsekissä ei juoksuiset saa osallistua näyttelyihin. En viitsinyt ottaa riskiä jäädä kiinni, tosin olisikohan siitä kummoisia seurauksia ollut. Matkanteko oli tällä kertaa tosi hidasta. Ensimmäinen stau oli heti moottoritiellä, ja muutaman kilometrin matkaan kaupungin ohi meni yli tunti! Ehdin onneksi ajoissa Frejan hoitopaikkaan, ja päästiin siitä kohti Tsekkiä. Jonkinlaisia jonomuodostelmia oli pitkin matkaa, ja illan "kruunasi" onnettomuus pienemmällä tiellä. Vaikka on navigaattori niin en siitä arvannut lähteä etsimään kiertotietä, vaan kököttelin jonossa. Ehdin siinä käyttää Doriksen ulkona, rupattelin kaverin kanssa puhelimessa ja soittelin vielä hotelliinkin, että tulossa ollaan mutta myöhässä, tosin suurin syy soitolle oli kysyä tarkempaa osoitetta, kun Matti ei tunnistanut annettuna osoitetta ollenkaan. Hotellilta loistava palvelu: lähettivät tekstarina koordinaatit ja ajo-ohjeet erikseen; puhelinnumeron olivat ilmeisesti saaneet nettivarauksesta. Hyvin sitten päästiin pimeitä teitä pitkin perille. Omistaja tai paikan hoitaja tuli heti ovelle vastaan avainten kanssa ja kyseli myös mihin aikaan rouva haluaisi aamiaista. Treffit tehtiin puoli kahdeksaksi.

Huone oli siisti ja pirteä, vessa siististi remontoitu, hyvä suihkukoppi jossa mahtui koiran pesemään :-) Taidettiin olla liki ainoat asiakkaat tässä pensionissa, tosin Doris oli kuulevinaan jotain ääniä ja niitä kommentoi illalla. Väsy oli sen verran suuri, että unta ei juuri tarvinnut houkutella.

Aamu valkeni sateisena. Pesin ja trimmasin Doriksen siinä aamutuimaan, pakkasin laukut ja menin aamupalalle. Minulle oli katettu aamupala ravintolasaliin, muita kattauksia ei ollut eikä pihassakaan autoja näkynyt eli olin todella ainoa asiakas. Hotellin omistaja kyseli vaan että missä koira on, miksei se tullut aamiaiselle! Hinta oli 35 euroa, ihan varauksen mukaisesti, eikä killinkiäkään lisämaksua koirasta! Aivan loistava hinta-laatusuhde, verrattuna esimerkiksi edellisviikonlopun Slovenian hotelliin, joka oli liki kolminkertainen hinnaltaan, mutta ei sen kummempi laadultaan!

Aamiaisen jälkeen huristeltiin näyttelypaikalle, joka oli hieman elämää nähneen oloinen laaja osin puistomainen alue useine erillisine paviljonkeineen. Täällä on aikanaan kansantalouden saavutuksia esitelty! Näyttelyn voi sanoa olleen todella drive-in: rokotukset tarkastettiin kätevästi portilla, ja auton sai kehän viereen parkkiin kun tarpeeksi aikaisin tuli paikalle. Ensin täytyi kuitenkin käydä paperit hakemassa ja maksamassa. Frejastakin joutui maksamaan, vaikka jäi pois juoksun takia.

Näkymä autolta kehään, näin lähellä oli parkki. Aamulla olisi ollut vapaana tuo reunimmainenkin paikka, mutta ajattelin jaksaa kävellä muutaman auton mitan autolta kehään.

Ja tässä sitten kehä. Olin varautunut sisänäyttelyyn, kun kerran näyttelypaikka oli messukeskus. Onneksi oli koiran käyttämistä varten kunnon kengät ja öljykangastakki ja hattu, että pärjäsi kylmässä sadekelissä ulkona. Onneksi sade sentään hellitti sopivasti flattikehän ajaksi.

Ei nälkä eikä jano päässyt näyttelyssä yllättämään.

Ylläolevaa putkipullaa en maistanut, sen sijaan piti syödä yksi langos. Langosista tuli heti Unkari mieleen, ja mietin että voinko muistaa näin väärin kun en mielestäni kyllä Tsekissä ole niitä syönyt. Onneksi ei dementia ole tämän pahempi: kyllä googlekin sen vahvisti, että langos on erityisesti Unkarissa suosittu pikaruoka. Se on upporasvassa paistettu ohut taikinalettu johon sitten laitetaan päälle erilaisia suolaisia täytteitä.

Ostettavaakin oli tarjolla vaikka ja mitä.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 41 flattia. Tuomarina piti olla Dan Ericsson Ruotsista, mutta olikin vaihtunut paikalliseen Kaspar Milosiin. Eipä valittamista: Doris valioluokan ERI1 cac ja cacib. Ilmeisesti tällä sertillä myös CZ MVA -titteli. Rop meni urokselle. Rop-kehässä täällä olivat juniorisertin voittaneet, cacibin voittaneet sekä rop-veteraani. Taidettiin olla ainoa ulkomainen flatti näyttelyssä, muutenkin kovin vähän oli ulkkareita ollakseen KV-näyttely. Toimitsijat eivät myöskään kovin paljon kieliä puhuneet, mutta eipä tuo haitannut.

"Saalis"

Näyttelyn jälkeen poikkesin sitten pikaisen kierroksen Ceske Budejovicen keskustassa, mutta juuri silloin sade yltyi liki kaatosateeksi, joten siihen jäi meidän turistikierros.