Sitä sun tätä

Viikon varrella on harjoiteltu työrytmiä, ja kyllähän se melko nopeasti on uomiinsa asettunut. Mustat tytöt ovat kyllä tosi kilttejä ja sopeutuvaisia, ei mitään vaikeuksia ole ollut havaittavissa työpäivien aikana, ihan tuntuvat olevan olleen nukkumassa kun tulen töistä kotiin.

Hyvä ruokakauppa löytyy kahden talon päästä. Aukioloajat ovat hieman niukemmat kuin kotomaassa: arkisin puoli kahdeksaan, perjantaina kahdeksaan ja lauantaina kuuteen. Sunnuntaina kaupat ovat kiinni, vain rautatieasemalla on kauppa auki sunnuntaisin. Kaupassakäynti kestää alussa jonkun aikaa, kun täytyy kaikki paketit tutkia tarkasti, että oppii mitä on minkä näköisessä paketissa. Aika samanhintaista taitaa ruoka olla, tosin täytyy tutkia hintoja vielä tarkemmin. Toistaiseksi olen löytänyt kolmensorttista kauppaa: Eurospar, M-preis ja Merkur. Lähikauppa on Merkur, muista ei ole vielä kokemusta. Yhtään Lidlia tai muuta vastaavaa saksalaista kauppaa ei ole vielä silmään sattunut.

Tällä viikolla on myös löydetty koirien tarvitsemat liikkeet: Ensinnäkin paikallinen Murren murkina eli lihatuotteita koirille myyvä liike. Ihan oli kuin haju kuin "oikeassa" lihakaupassa, jos nyt joku tietää millainen. Ostin jauheliha tai oikeammin suikalenautaa muutaman kilon, ja koska kotona ei ole pakkasta, toin ne töihin pakkaseen. Voi olla, että joku kollega ehkä ihmettelee että mitähän täällä altaassa oikein on! Tuotteet tuntuvat olevan ok, ei ainakaan sulattaessa tule yhtään verta, ja hyvin maistuu tytöille. Myös Musti ja mirri = Fressnapf on paikallistettu ihan työpaikan viereen, siellä en ole vielä käynyt.

Täytyy tunnustaa, että myös Ikeassa on jo käyty, mutta puolustukseksi täytyy sanoa ettöä listalla ole kaikenlaista pientä mitä tiesin sieltä saatavan. Konsepti on taattu, tietää mitä saa ja missä kohtaa kauppaa sen löytää! Onhan siinä nerokkuutensa. Eipä tullut käytyä ravintolassa katsomassa kenen laitteet siellä on, se on tämä ammattitauti joka iskee vapaa-ajallakin.

Taisin luvata työmaasta kuvan, tämä menköön siitä. Jotkut ovat enemmän sitoutuneita kuin toiset :-) Eikä ole minun autoni, ajelleen edelleen Anssi-kakkosella.

Olemme tavanneet myös Monikan ja koiransa Zottin (1-vuotias briardi). Monika neuvoi meille mainion ulkoilupaikan vuoren rinteellä, sieltä tulee taatusti kuvia jahka päästään sinne päivänäöllä. Myös Wörgliin ehdittiin jo toisen kerran, kävelylle ja vähän treenaamaan Anjan ja Quincyn kanssa. Frejalle tehtiin yliuittoja joen yli, ei tosin tässä paikassa mistä kuva on.

Huomenna (tai tänään, koska julkaisu mennee perjantain puolelle) vielä yksi työpäivä, sitten viikonlopun viettoon. Bis dann!