Tältä se maanantaina näytti. Eka kuva lasin läpi työhuoneen ikkunasta.
Täällä ymmärsin miksi autossa oli tilaa tänne tullessa: ainakin pitkät kalsarit olivat unohtuneet matkasta!
Ja tältä näyttää kun kelit on kohdallaan, tosin pilviä oli jonkun verran.
Ja viikon rekkaribongaus tulee tässä. Kieltämättä sähäkän näköinen namu!
Lötkö-pötkö - Doriksen uusi lelu - on menettänyt taas yhden ulokkeen traagisen tapaturman - lue: Freja - seurauksena. Ilmeisesti Freja on myös päättänyt ryhtyä isona aivokirurgiksi - lötkö-pötkön aivoja oli niinikään kaiveltu ja levitelty pitkin lattioita. Doris saa taas uusia leluja, täytyy poiketa hakemassa Ikeasta niitä parin euron pikkupehmoja.
Perjantaina karkasin pikkuisen etuajassa töistä, että päästiin ajoissa tien päälle. Tosin perjantai on täällä lyhyempi päivä muutenkin; arkisin työaika on 7.30-16.30 ja perjantaisin lyhyempi, 15 tai 15.30 saakka. Viikkotyöaika on tunnin suomalaista pitempi, lomista tai yleisistä vapaapäivistä ei ole tullut otetuksi selvää, katsotaan sattuuko tähän syksyyn yhtään.
Suunta oli Krems, josta olin saanut varatuksi hotellin. Varsinainen soppa, sillä ensin sain huoneen vain ekaksi yöksi. Viikko sitten rupesin kyselemään josko peruutuksia olisi tullut, että löytyisi majapaikka toiseksikin yöksi. Kiitos meidän yliherkälle viritetyn sähköpostisuodattimen, vahvistusviestit jäivät jumiin viikonlopuksi suodattimeen ja tulivat vasta maanantaina klo 16 Suomen aikaa. Olin sitten tuupannut menemään toisenkin varauksen netissä varmuuden vuoksi. No niinhän siinä kävi että maanantaina illalla oli sitten kaksi varausta, ja molemmissa maksutun peruutus mennyt ohi. Tässä asutaan nyt sitten todella kalliisti mutta vaatimattomasti. Yksinkertaisella hinnalla hinta-laatu-suhde olisi ollut kohdallaan! Murrrrr!
Lauantaina oli ohjelmassa Bundessiegerschau eli paikallinen voittaja-näyttely Tullnissa Wienin lähistöllä. Näyttelypaikka oli Tullnin messukeskus, ihan samanlainen kuin mikä tahansa muu messukeskus missä muualla tahansa! Täällä Keski-Euroopassa ei drive-in-näyttelyitä ole. Aamulla tullaan paikalle ja kehässä näkee aikataulun. Tästä näyttelystä sai kyllä lähteä mikäli ei ollut menoa loppukilpailúihin, tai kuten meillä, palkintopokaalien jako alkoi vasta klo 15. Hollannissa ja Belgiassa aikanaan piti odotella puoli kolmeen että sai lähteä, ovilla oli aina hirveä ryysis ulosmenijöitä. Numerolappu saatiin kehässä aamulla. Kaikkien noutajakehien hoidosta ja kai myös tuomareista vastasi paikallinen noutajajärjestö. Tämä on ilmeisesti yleinen käytäntö täällä päin, että rotujärjestö hoitaa oman rotunsa kehät itsenäisesti näyttelyn sisällä. Välillä huvittaa kun lukee lemmikkipalstoilta näitä aikataulujen odottajia, jotka postaavat odotusviestin noin sekuntti ilmoittautumisen loppumisen jälkeen. Käykää joskus muuallakin kuin Taka-Hikiällä. Matkailu avartaa ja vähentää turhaa kouhottamista jne!!!! Ja toinen tyypillinen kommentti: missä nämä tiedot on netissä? No ei ihan ole....tosin löytyy täältä mm Itävallan noutajajärjestöltä ja Sloveniasta ihan näppärät online-ilmojärjestelmät. Täällä ei myöskään olla turhan tiukkapipoisia määräaikojen suhteen: hyvin onnistui ilmot sähköpostin välityksellä myöhässä ilman maksuja (maksu paikanpäällä) kun kirjoitti minä-tyhmä-ulkkari-tulisin-näyttelyyn-tyyppisen sähköpostin näyttelyyn. Raha siis kelpaa!
Tässä meidän kehä, noutajajärjestön mainosplakaatit näkyvissä. Kehässä kirjoitettiin arvostelut suoraan koneelle ja tulostettiin sitten kehän loputtua, joka sekin oli jo ohi puolen päivän aikaan. Kaikki saivat myös Urkunden eli diplomin. (Toim. huom. sunnuntai-iltana: diplomikansio hukassa!) Siis huomattavaa, että saa kirjallisen arvostelun, sehän ei ole ollenkaan tyypillistä täällä = Keski-Euroopassa. Samoin saatiin laatuarvostelua vastaava nauha, sitäkään ei ole joka paikassa. Värit täällä menevät seuraavasti: eri sininen - eh punainen - h keltainen - serti punavalkoinen - cacib kultainen - vaca hopeinen. Tuloksissa oli helppo pysyä perässä kun ne kirjoitettiin läppitaululle. No eipä ollut koiriakaan kovin paljon, flatteja yhteenä 21!
Suomen lippu :-) Liput olivat ilmeisesti osallistujamaiden mukaan, koska suomalaisia tuomareita ei ollut, ainakaan luettelon mukaan. Ja vielä oikeassa hallissa - ei muissa halleissa ollut!
Meillä oli tänään hieno päivä: Doris oli valioluokan ykkönen erillä, sai sertin ja cacibin, Bundessieger-tittelin ja Crufts-kvalifioinnin. Ensimmäinen voittaja-titteli meidän perheessä koskaan! ROP-luokassa voitto oli tosi lähellä, mutta Doris hyytyi juoksetuksessa (tai minäkö hyydyin enkä osannut saada uutta puhtia) niin että ROP meni sitten urokselle (Almanza-tuonti A. Sweet Home Alabama). Tuomari tuli oikein sanomaan, että olisin halunnut antaa sen Dorikselle mutta kun väsyi. Damn! Olispa Baabu ollut paikalla!
Paikalla oli myös Doriksen pentu Itävallasta, Marlieksen Shaina. Valitettavasti tänään eh, oli kovin karvaton, tosin ei ihan Silakkaan verrattavissa. Otettiin pari perhekuvaa. Kuvissa kaksi ihan samannäköistä flattia, mutta mikä onkaan tuo kolmas elefanttikorva :-) Ai niin, mamman mussukkahan se siinä, lentoon lähdössä!
Sunnuntaiaamuna suunnattiin sitten Niederösterreichische Retriever-trophyyn eli noutajaerkkariin Schloss Grafeneggiin. Aivan mahtava valtavan kokoinen puistoalue, kuten kuvista tuonnempana näkyy. Järjestelyt myös ihan valioluokkaa ylöspanon puolesta. Sisääntullessa jokainen sai kirjekuoren, jossa oli numerolappu ja luettelo sekä lahjapussin, jossa koiran herkkuja sekä kakkapussikotelo pusseineen.
Ihanat koristukset kurpitsoineen muineen! Mutta mistä lienee keksineet typerän sini-keltaisen teeman?
Säkkipilliä saatiin kuunnella melkein koko päivä alkaen avajaisjuhlallisuuksista. Jotkut lapsiraukat peljästyivät kun kaveri veti aloitusulvahdukset, mutta kyllä siihen jotkut koiratkin reagoivat epäluuloisesti - aiheesta!
Tänään oli päivän saalis ERI4. Doris oli jossain vaiheessa vaihtunut laamaan niin että kehätoimitsijakin totesi että onpa se tänään ihan eri koira kuin edellisenä päivänä! Tuomarina kanadalainen Guy Jeavons. ROP tänään oli avo-narttu Twilight Star's Quest for the Best, VSP Almanza Sweet Home Alabama. Tänään kun oli CACA-näyttely, valittiin erikseen PU ja PN luokkavoittajien joukosta, ja nämä kaksi sitten kisasivat ROPista, ja VSP:kin palkittiin. Voittaja sai pokaalin ja ruusukkeiden lisäksi hienon nauhan, sellaisen missi-tyyppisen, tosin kai se koiralle oli tarkoitettu. Ei sattunut kamera käsille että olisin sen saanut kuvaan. Arvostelut kirjoitettiin taas läppärillä ja tulostettiin diplomi kansioon. Tulokset ja arvosteluthan tulevat täällä tosi nopeasti nettiin, näinhän se käy, kun kehässä jo kirjoitetaan koneelle.
Tosi sievä skottiruudullinen ruusuke tuli sijoituksestakin.
Ja pakollinen kakkapussiteline! Toiset keräävät lentokoneista oksennuspusseja, mutta minäpä päätin kerätä koirankakkapusseja kun joka paikassa niitä on "talon puolesta".
Ja sitten näyttelypaikan kuvia. Linnan tiluksilla tosiaan oltiin, mutta se ei käynyt selville onko linna vielä asumiskäytössä, sillä alueelle oli paljon rakennettu: auditorium sekä ulkolava, molemmat täysin moderneja, mutta hyvin ne alueelle istuivat.
Olisi ollut kiva jäädä katsomaan päivän loppukilpailut, mutta kun neljältä oli menossa vasta senior handler totesin että parempi lähteä ajelemaan kotiin. Vähän kyllä harmittaa arpajaiset, oli nimittäin superhienot palkinnot: tv, ihania herkku- ja tavarakoreja, Aiglen saappaat, yöpymislahjakortteja yms yms. Arpana toimi näyttelynumero.
Ja lopuksi vielä maisemakuva. Huom ei vuoria! Aika alavaa oli tämä seutu!
Otsikon ajatukset pyörivät päässä kun ajelin kotiin näyttelyn jälkeen vajaat 500 kilometriä. Ja ensi pyhänä uudelleen, ja seuraavana! Niin että oliko tässä jotain järkeä????
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti