Ja kuten aika monella laidalla maailmaa, myös täällä kaikki on dubattu paikallisella murteella, siis saksaksi. Saksankielinen alue on niin iso, että kannattaa näin tehdä. Hyvä työllisyys ääninäyttelijöillä, voisin kuvitella! Ärsyttävää se silti on, en tykkää, etenkin kun en ihan pysy kaikessa kärryllä. En ole vielä löytänyt televisiosta nappulaa, jolla saisi tekstityksen, on kuulema saatavilla joihinkin ohjelmiin ja elokuviin. Mun television käyttöliittymä on puolan- tms kielinen, en ole vielä osannut sieltä löytää kielen vaihtoa! Dubbaus/kielisyystä ei voi mennä elokuviin tai teatteriin, hukkaan menisi ne rahat. Musikaaliin saatan eksyä, paikallisessa teatterissa saa ensi kuussa ensi-iltansa Les Miserables.
Sinänsä töllöstä ei tule sen kummenpaa tarjontaa kuin kotonakaan; samat CSI:t, Houset, Desperate Hausfraut ja Law&Order pyörii täällä. Aamutuimaan puoliseitsemältä voi katsoa ikivanhoja Frannyn jaksoja, siinä kyllä dubbauksella menetetään alkuperäisen näyttelijän nasaaliääni! Visailuja löytyy, tietysti keskusteluja, dokumentteja jne. X-factor pyörii, sitä on hauska seurata vaikka ei tuomariston kaikkia ilkeyksiä ymmärräkään. Sitten on mielenkiintoinen ohjelmaformaatti Cover my song. Siinä lökäpöksy-lippis-hiphopparit etsivät käsiinsä menneisyyden suuruuden, 70-luvun schlager-laulajan. Tulee sen verran myöhään, että en ole jaksanut katsoa loppuun asti että tietäisin tekevätkö molemmat toistensa biiseistä coverit vai mikä on ihan tarkalleen humpan juoni. Lupaan seuraavalla kerralla katsoa, että selviää tämäkin asia. Ensimmäisellä kerralla tämä vanhempi stara oli sellainen Iso-D-tyyppinen takatukkahemmo, nimi oli Chris jotain. Suuruuden ajat lienee jääneet vuoteen 1971, jolta ajalta näytettiin ihastuttavia taltiointeja hänen tv-esiintymisestä punaisessa jersey-haalarissa. Viimeksi stara oli punatukkainen Katja Ebstein, eipä kyllä tämäkään nimi sano mitään.
Ruokakaupastakin on löytynyt pari uutta tuotetta, koiralle pakastettua lihaa, ei siis tarvitse mennä hakemaan sieltä lihakaupasta, hintakin kun on koko lailla sama. Samoin löytyi piimän tapaista buttermilchia, koirien ruokakuppiin menee sekin. Kotimaisuus ja lähiruokakin ovat täällä selkeästi myyntiargumentti: tirolilaisia meijerituotteita, taatusti itävaltalaista lihaa, luomumunia lähikanalasta jne. Tähänpä liittyy meidän tämän päivän lähikatujen kävelyn kuvasato. Kerrostalojen välissä oli yhtäkkiä tällaiset viljelykset salaatteineen ja kaaleineen.
Bussipysäkinkin ohi mentiin, hyvä reittikartta, elektroninen näyttö jossa ymmärtääkseni näkyy aika seuraavan bussin tuloon. Ja piletin sai ostaa masiinasta.
Ja loppuun vielä pari otosta meidän metsäkävelyiltä. Höttinger Bild on 1700-luvulla rakennettu pieni kirkko. Sisältä ei näillä välineillä saanut kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti