Päästiin odotuslistalta working testiin, onneksi ilmoitus tuli viikkoa ennen niin ei niin kovasti ehtinyt jännittämään, eikä kyllä treenaamaankaan! Tiedossa oli etukäteen meidän heikot paikat, ja nehän ne tökki kokeessa. Freja ei tehnyt mitään mikä olisi yllättänyt, vaan pitkät odotusajat ja ohjaajan jännitys talutinta pitkin koiraan saivat aikaan sen suorituksen mikä tehtiin. Koetilanne peilaa tehtyjä treenejä, sekä paljastaa tiettyjä, ainakin Frejalla esiintyviä käyttäytymismalleja. Osaan auttaa lisätreeni, mutta osan kanssa pitää kysellä nome-peililtä apua.
Koepaikka oli taas mitä hienoin. Kyseessä oli peltojen (ja tietysti vuorten) ympäröimä lampi, jonka rannat olivat osittain yleisessä uima- ja virkistyskäytössä ja osittain yksityisen omistajan maita.
Aamulla kahdeksalta jaettiin starttinumerot alokasluokkaan (Einsteiger Klasse/Beginners class). Muut luokat täällä wt:ssä ovat L-Klasse (Leicht/ Novice Class), M-Klasse (Mittel/ Intermediate Class), S-Klasse“ (Schwer/ Open Class) sekä Senioren-Klasse. Jos olen oikein ymmärtänyt ei ole välttämätöntä aloittaa Einsteiger Klassesta, mutta jos on jonkun luokan kokeen suorittanut, ei voi enää startata alemmassa luokassa, ja jos saa kolme kertaa "vorzüglich" eli erinomainen niin on pakko siirtyä ylempään luokkaan.
Tuomarit olivat kaikki ulkomailta, Englannista Lynn ja Malcolm Stringer, Unkarista Oliver Kiraly ja Tanskasta John Juel Pedersen. Unkarilainen tuomari kysyi minulta suorituksen jälkeen että mitä kieltä puhuin. Ilmeisesti ne muutamat sanat sen verran erosivat paikallisesta murteesta, ja olisiko jotain tuttua ollut sukulaiskielessä. Vastasin tietysti niinkuin asia on, ja kuinka ollakaan, hän kertoi olevansa tulossa Suomeen marraskuussa, ei tosin muistanut mihin. Itse arvelin että metsästysnoutajien wt-viikonloppuun, mutta nyt kun katselin koekalenteria niin voisikohan olla Auran nuuskujen wt-koe. Kaikki tuomarit olivat hyvin miellyttäviä ja rentoja. Tanskalainen tuomari antoi runsaasti palautetta - aiheesta! - mutta englantilaiset vain sanoivat että ok, ja unkarilaisen kanssa keskusteltiin kuinka kylmää on marraskuussa Suomessa.
Vähän oli sellainen silmätikkuolo siellä, vaikka oli siellä muitakin ulkkareita, ainakin joitakin saksalaisia, yksi unkarilainen koirakko ja olisiko ollut italialainenkin. Tietysti välimatkat ovat hyvin lyhyet tulla naapurimaista kokeisiin. Toivottavasti ei mennyt suomalaisten koirien maine! Onhan siellä olleet Suomen huiput kisaamassa, ja saatiinhan mekin tulos, vaikkakin huono.
Koemaksu oli muuten 70 euroa!! En tiedä miten täällä kokeiden järjestely menee, onko kaikki vapaaehtoistyön varassa ja maksetaanko koepaikasta vuokraa. Viisi ulkomaista tuomaria ei ole tietysti ihan halpaa. Kunniakirjat ovat esipainetut ja tulostettiin kaikille, sekä Formwertistä että working testistä. Samoin luettelo oli aika tasokas, ja starttinumerot monikäyttöiset kaulanauhassa roikkuvat pikku laput. Samoin oli metalliset telineet suorituspaikkanumeroita ja odotuspaikkoja varten, toki nekin monikäyttöiset.
Vasta-alkajaluokka kisattiin siis lauantaina aamupäivällä, yhteensä 40 koirakkoa. Eniten oli lapukoita 22 kpl, 12 kultaista sekä flatteja että tollereita 3 kappaletta kumpaakin. Jahka tulokset tulevat nettiin, niin voi tehdä vielä tilaston tuloksista per rotu. Palkintojenjaossa en mitenkään pysynyt tuloksissa mukana, kun ei sanottu starttinumeroa. Luokka jaettiin neljälle rastille, kymmenen kullekin, ja kun oli suorituksensa tehnyt sai mennä seuraavalle rastille. Luokka oli ohi yhteen mennessä.
Meidän aloitusrasti oli numero 4, tuomari Lynn Stringer. Tehtäväkuvaus: Kolme dummya, kukin laukauksen kera (starttipistoolilla) heitettiin heittäjistä etuviistoon lähetyspaikkaa kohti korkeaan heinikkopusikkoon. Tuomari antoi luvan kun sai lähettää ensimmäisen, ja toisen sai lähettää omaan tahtiin. Kaksi dummya piti saada ylös. Freja etsi jonkin verran ensimmäistä dummya, mutta sai kuitenkin kohtalaisen nopeasti sen ylös, toinen sai sitten ylös melkein heti. Palautukset kohtalaiset, ekassa taisi joku kurvi tulla. Kuvassa lähetyspaikka jää tönön taakse vasemmalle ja oikealla (ehkä) näkyy heittäjät. Tällä rastilla matka oli suhteellisen lyhyt.
Seuraava rasti oli numeroltaan ykkönen, tuomarina Malcolm Stringer. Tehtäväkuvaus: Lähtöpaikalta seurautusta hitaalla vauhdilla, lyhyehkö matka. Sitten pysähdyttiin. Ylärinteeseen ykkösmarkkeeraus laukauksen kera. Pudotuspaikkaa ei sikäli erottanut matkan päästä että mitä siinä maassa oli, mutta jotakin kuitenkin niin että dummy meni jonkin verran piiloon, muuten selkeä markkeeraus. Tuomari antoi luvan lähettää. Seuraavan rastin heitto ja laukaus oikealla tulivat juuri ennen meidän heittoa, Freja markkeerasi sen, niin että ajattelin että ei nähnyt omaa markkeeraustaan, mutta onneksi näki silmäkulmastaan omankin markkeerauksensa ja sai sen siihen nähden ylös tosi hyvin, ja palautuskin taisi tulla melko hyvin. Seuraaminen siedettävää. Tämän rastin tehtävä L-luokassa oli paritehtävä. Lähetyspaikka oli sama. Ensin tuli toiselle koiralle ylös rinteeseen ykkönen, nouti sen. Sitten sama toiselle 90 asteen kulmassa. Koirat tietysti irti koko ajan. Kännykkäkameralla ei kuitenkaan tarpeeksi hyviä kuvia, tässäkin yritin saada otoksen, jossa koira olisi ollut pudotuspaikalla, mutta ei tuosta oikein selvää saa. Näkyypä kuitenkin paikka.
Rasti kakkonen oli unkarilaisen Oliver Kiralyn tuomaroima. Tehtäväkuvaus: aloituspaikalla tuomari heitti muistidummyn noin viiden-kymmenen metrin päähän, korkeaan heinikkoon. Siitä seurautettiin koiraa jonkun matkaa lähetyspaikalle. Suorassa kulmassa muistiin nähden tuli ykkösmarkkeeraus laukauksella, metsän reunaan korkeamman heinän alueelle. Tuomari antoi luvan lähettää, ja kun dummy oli kotona sai ottaa muistin. Freja markkeerasi hyvin ja meni dummylle suoraviivaisesti ja muisti muisti-dummyn, mutta markkeerauksen palautus tuli mutkan kautta. Seuraaminen ei valitettavasti moitteetonta. Kuvassa näkyy lähetyspaikka oikealla ja markkeerauspaikka vasemmalla. Muisti tuli siis lähetyspaikasta oikealle. L-luokassa rasti oli hyvin samanlainen, olisiko muistin sijaan ollut eteenlähetys sokkona. Kahta muuta rastia en L-luokan osalta nähnyt.
Kolmas ja meille viimeinen rasti oli tanskalaisen Pedersenin tuomaroima. Tehtäväkuvaus: ykkösmarkkeeraus laukauksen kera ylärinteeseen. Tämä jälkeen seurautettiin koiraa suorassa kulmassa rantaa kohti, ja ykkösmarkkeeraus veteen. Koira ei nähnyt pudotuspaikkaa, pelkästään heittokaaren. Se oli aika yllättävää, että heittäjä oli hyvin nopeasti auttamassa koiraa kivenheitolla. Freja markkeerasi ensin hiukan lyhyeksi mutta oli kuitenkin kääntynyt ja menossa jo suoraan dummylle kun kivenheitto tuli. Tämän tuomari huomioi. Tässä tehtävässä oli suurin vaikeus saada Freja lähtemään mukaan rantaan, väkisin väänsi ekan heiton suuntaan, ja sen mukaisesti sitten seuraaminen niin ja näin, lisäksi eka palautus kaaren kautta, eka markkeeraus tosin oli erinomainen, suoraan dummylle ilman epäröintiä. Toka palautus vedestä tuli suoraan, pysähtyi tosin ravistamaan hiukan dummy suussa. Kaikin puolin huonoin suoritus tällä rastilla. Varmaan pitkät odotukset jo tekivät sen, ettei ollut itselläkään enää terävin vire. Lisäksi jouduttiin tehtävään hiukan yllättäen, olin juuri alkamassa ottamaan Frejaa kontaktiin, kun edellinen tulikin yllättäen pois rastilta, kun koiran jalkaan oli tullut jotain. Opetus tämäkin, että valmistautuminen pitää aloittaa ajoissa, koska jotain saattaa tapahtua edelliselle koirakolle. Tältä rastilta jäi kuva ottamatta kun tuomarilta tuli niin paljon palautetta, ja vähän harmittikin huono suoritus.
Yleisesti ottaen huomion arvoista oli kaikkien koirien erinomainen tottelevaisuus ja seuraaminen, hihnassa ja ilman. Meidän ryhmässä oli useita erittäin hyviä koiria, mutta ylitse muiden keltainen labradori nimeltään Yuri vom Brandl-Weiher. Koirakko sijoittuikin sitten toiseksi arvosanalla erinomainen. Oli sitten niitäkin, joilla oli selvästi huono markkeerauskyky, ja olisiko sitten vielä ollut noutohalun puutetta, kun tehtävät jäi suorittamatta.
Kisapukineina näkyi muutamat nahkahousut, en vaan kehdannut kuvata. Muuten "muotina" oli tweed-look, Aiglen saappaat ja dummyliivi, siis sellainen joka on pelkkää taskua. Sinänsä kätevä kuskata mukana tarvittavat tavarat, ja päivällä kun lämpötila taas kohosi ihaniin kesälukemiin sinne sai vaatteet jemmaan. Noutajayhdistyksen puoti oli paikalla, ilolla ottivat visan vinkumaan. Tuloksia piti sitten odottaa iltaseitsemään saakka; meinasin jo päivällä lähteä suorituksen jälkeen, mutta ajattelin, että ehkä tämä on meidän ainoa koe täällä, joten ollaan koko rahan edestä kun oli niin kallistakin. Kotona oltiin sitten joskus yhdentoista aikoihin kun Doris vielä haettiin hoitopaikasta.
Ja tämä sieltä sitten saatiin:
Pisteet olivat 11+11+16+18=56 pistettä. Kolmannelta rastilta tuli kuitenkin 16 pistettä vaikka omasta mielestä se meni huonosti. Rastit 1 ja 2 eivät minun mielestä menneet noin huonosti, mutta täytyy yrittää pinnistellä muistia mitä Freja mahtoi siellä tehdä joka pudotti noin paljon, koska markkeerasi molemmissa mielestäni tosi hyvin, ja 2-rastin muistille meni varmasti. Kakkosen palautus oli huono, samoin seuraaminen, ja tietysti sitten tuli suullisia komentoja kun kysyi sitä kieltäkin - ehkä ne siinä oli pisteiden pudottajat kakkosen osalta, ykkösen pistepudotusta en nyt ymmärrä, pitää miettiä.
Kyllä on mukava lukea näitä sinun kertomuksiasi ja katsella hienoja kuvia. Ihan sitä elää mukana. Sinulla on paljon kivoja muistoja kotiin tuotavaksi.
VastaaPoista